Rataharjoitukset

 

Sunnuntaina pidettiin siis omalla tallilla rataharjoitukset, kolme meistä Artjärvelle lähtevistä ratsasti kukin oman ratansa (Essi M. on siis myös lähdössä, mutta ei näihin treeneihin päässyt). Itse menin HeC:2 ohjelman, mikä on varmaan kivoin C:n rata, vaikka jos totta puhutaan niin oon tainnut kyseisen ohjelman ratsastaa vain kerran aikaisemmin. Radassa on aika paljon kaikkea: Heti alkuun keskiympyrä-täyskaarto-keskiympyrä-täyskaarto tehtävä, peruutus, askeleen pidennykset ravissa, keskikäynti, laukkalävistäjät jne. Toisaalta tykkään tällaisista ohjelmista, joissa on koko ajan jotain tekemistä eikä voi jäädä vaan hengailemaan sinne aitojen sisään. Myös esim. vähän enemmän jännittävällä heppasella ratsastaessa on kiva, ettei ohjelma ole kouluradan ympäri hölkkäämistä eri askellajeissa. 

Rata itsessään oli ihan ok. Aluksi W oli aavistuksen epätasainen, mutta kivan rento. Ajoittain hyviä fiiliksiä, ajoittain sitten vähemmän hyviä. Esim. lisäykset oli lähinnä ravidiagonaalit keventäen (niin.. ei kannata ratsastaa), toisella laukkaympyrällä kaaduttiin vähän ulos ja laukkalävistäjille W keksi jotain iihan omia juttuja. Mutta esimerkiksi loppu- ja alkutervehdykset oli hyviä, myös peruutus onnistui vaikka pydähdykseen tulikin pari askelta käyntiä. Lisäksi itsellä kyynerpäät levisi, ja osittain tavallista pidemmistä jalustimista johtuen nilkka meinasi heijata. Paperissa paljon seiskaa ja kasia, mutta rikoista johtuen myös nelosta ja vitosta. Kuitenkin sitten itsekseni laskin prosentit, jotain 69,09 luokkaa. Tietysti eri asia kotona kuin kisoissa, mutta ihan hyvät fiilikset silti, ja oli ihan huippua järjestää ns. kisatilanne näin kotonakin ennenkuin kisakausi starttaa kunnolla. 

Jee, enää viikko Artjärvelle! Mulla on vaan "kamala" ongelma, kun en ehkä haluaisi laittaa valkoisia housuja, mutta noi Kingslandit ei näytä mustan huovan kanssa niin hyviltä ja Vertigon ruskeat vielä vähemmän kivoilta (tosin ne onkin estehousut polvipaikoilla, mielummin kouluradalle haluan kokopaikat :D) ja yritinkin tänään sitten käydä Wahlstenilta katsomassa jotain kermanvärisiä/luonnonvalkoisia kisahousuja. Ne olis jotenkin omaan silmään ehkä kivemmat kuin ihan puhtaanvalkoiset, toisaalta sitten jos on ihan valkonen huopa niin... Mutta esteille ja pieniin koulukisoihin kuitenkin. En sitten kuitenkaan löytänyt mitään kivoja kohtuuhintaisia. Enkä myöskään ns. babykannuksia, joissa siis ei käytännössä ole sitä pituutta ollenkaan. Sprengerillä tällaiset oli, mutta niitä ei ollut Horzella eikä Wahlstenilla, vaikka jommassa kummassa muistankin ne nähneeni. Ärsyttävää, kun netistäkään ei enää taida ehtiä tilaamaan.

Loppuun vielä pari Viltsukuvaa ja yksi Spookysta. Myöhemmin, kun vaan saan vähän editoitua jne. tulossa myös pari videopätkää sunnuntailta!

        Vappu

Sori, kuvatkin keskenään ihan erikokoisia, en todellakaan tiedä mikä Bloggerin ongelma on... Kiitos hienoista kuvista Sussulle/Katariinalle

 

 

Poniinit pääsi ratojen jälkeen hyppäilemään! Oli muuten kiva päästä piitkästä aikaa kuvailemaan estekuvia :)

Oripäivät ypäjällä

  

Eilen eli 23. lauantaina olin oripäivillä ypäjällä koko päivän reissussa Essin, Katariinan, Johannan ja Kirsin kanssa. Siellä oli todella upeita hevosia. suomenhevos orishow toi mukanaan mahtavan fiiliksen ypäjän maneisiin hienojen ja osaavien suomen hevos oriiden saattamana.

Siellä oli myös muita upeit oreja esim. tämä upea herra oli koko näyttelyn paras ja pisteikkäin hevonen ja se palkittiin ruusukkeeella ja pokaalilla. Hänellä on päällään upea loimi :)

Siellä oli paljon upeita kouluhevosia jotka kävi esittämässä meille laukkapiruetteja, upeaa keskiravia, käyntiä ja laukkaa ja hienoa piaffia,passagea. Ne olivat hienoja ja todella osaavia.

Mukaan oli päässyt ratsuponi ori. sillä oli hyvä hyppy kapasiteetti. Sen kanssa oli myös toine nuori ori poika joka hypäsi kanss tosi mageesti.

Tässä oli nyt tämmöinen pieni katkelma päivän tapahtumista. Meillä oli hauskaa ja näin tarinan lopuksi kävi hesessä syömässä ja auto matkat meni melkein nukkuen paitsi tulo matka sillon oli hilpeä meno.!

    Susanna

Analyysia

Ajattelin että näin ennen kisakauden starttaamista voisi olla ihan hyvä vähän listata oman ratsastuksen kehityskohteita ja toisaalta vähän pohtia myös sitä, missä ollaan menty eteenpäin.

 

Jos lähdetään nyt miettimään koulupöytäkirjojen pohjalta missä mulla on viime kaudella ollut ongelmia, niin  selvästi niissä toistuu muutama teema: ylitaivuttaminen, epätasainen tuntuma ja jännittynyt käsi. Nämä tiedostan itsekin, ja todella huonoksi tavaksi mulle muodostuikin jossain vaiheessa korjata asioita kädellä istunnan ja jalan sijaan. Esimerkiksi taivuttaminen - käänsin hevosen kaulan mutkalle sisäohjasta, ja oikeastaan vasta sunnuntain koulutunnilla sain sen fiiliksen, miten hevosen oikeasti tulee taipua, siis sisäpohkeen ympäri. Tuntuma säilyy myös ulos ja ulkoavut tarkkailevat ulkolapaa, jottei se karkaa kaarteessa ulos. Sisäohja puolestaan pikemminkin näyttää suuntaa taivutukselle, sisäpohje aktivoi sisätakasta ja pyytää taipumaan sen ympärille.

 

Epätasainen tuntuma johtui luultavasti monen asian summasta. Ensinnäkin se, että istuin vinossa ja kaaduin etenkin oikeassa kierroksessa oikealle niin, että käytännössä ulkotuki jäi olemattomaksi. Etenkin Viltsullahan tämä aiheutti ongelmia, koska se kuitenkin vaatii sen tarkan tuen. Johanna ja Essi jaksoivat toistaa ja muistuttaa, että siirryn keskelle satulaa, jolloin pääsen kiinni myös hevosen ulkopuoleen enkä roiku toivottomana sisäohjassa. Ihme että en ensimmäisten yllätyksellisten sivuliikkeiden myötä tipahtanut oikealta alas, niin vahvasti siellä istuin! Tämä kiero istunta on vaivannut varmasti viime keväästä asti, mutta nyt tuntuu että istun jo paremmin. Täytyy vain muistaa aina ensimmäisenä tarkistaa istunta ja siirtyä keskelle hevosta, jos tuntuu että joku puoli on voimaton tai tyhjä.

 

Sekä jännittynyt käsi että epätasainen tuntuma johtunevat lisäksi siitä, että ratsastin aivan liikaa kädellä. Jalka oli käytännössä irti ja yllätti hevosen kun sitten pyysin esimerkiksi eteen, säikäytin hevosen - etenki Hani (nyt jo uudella omistajalla oleva pikkuinen tamma Harmony) antoi kyllä varsin nopeasti palautetta. Paljon olemme parin kuukauden aikana keskittyneet siis myös jalkaani ja siihen, että se pysyy tasaisena hevosen kyljessä. Toisinaan ja etenkin hevosen jännittyessä mulla on todella pahana tapana ehkä napata reidellä kiinni ja irrottaa pohje kyljestä samalla kun käsi menee lukkoon. Pikkuhiljaa muistan kuitenkin pitää sen jalan kiinni, ja noina kolmena viimeisimpänä ratsastuskertana sainkin onnistumisen fiiliksiä siitä, että istun todella hevosen ympärillä. Ja tiistaina, kun W oli vähän villinä, keskityin stabiiliin istuntaan ja siihen että pidän jalan kiinni ja käden tasaisena ja pehmeänä ihan sama minne hevonen sinkoaa. Lopultahan tämä tuotti myös tulosta, paljon enemmän kuin että olisin itsekin koventanut apuja.

 

Sen lisäksi olen saanut palautetta omasta hitaudestani. En reagoi tarpeeksi nopeasti ja jään vain toivomaan parasta. Kun hevonen jännittyy tai keskittyy enemmän maisemiin kuin minuun, ei varmastikaan kannata vain toivoa että ehkä se kohta taas keskittyy. Ehei, silloin pyydetään jotakin liikettä tai tehtävää, jolla hevosen keskittymisen saa takaisin itseensä. Myös hyvä valmistelu on todella tärkeää: Jos tietää, että okei, mun hevonen jännittää tota porttikulmaa, niin kannattaa taivuttaa hevonen hyvin sisäpohkeen ympärille jo ajoissa ja tehdä kulma esimerkiksi avotaivutusmaisesti. Samoin laukannostot tuottivat ihan ylitsepääsemätöntä tuskaa, ja Hanilla meinasi kyllä kerran päästä itku kun en vain saanut laukkaa nousemaan - toisinsanoen en osannut vain pyytää ja avut vaihtuivat joka yrityksen yhteydessä niin, että lopulta poni ei enää todellakaan tiennyt mitä haluan. Aktiivinen käynti/ravi, tehokas puolipidäte ja nosto - ei se ole sen vaikeampaa, mutta herraisä miten vaikeaa siitä lopulta voikaan tehdä! :D Toisinaan kyllä edelleen huomaan, että teen edelleen siirtymisestä laukkaan vaikeaa.. Silloin on parasta vain nopeasti nollata tilanne ja miettiä, mitä teen väärin ja tehdä uudestaan - oikein.

 

Tällä kaudella pyrin siis korjaamaan edellisen kauden virheitä ja kiinnittämään yhä enemmän huomiota hienosäätöön. Olen sisäistänyt nyt kouluradalla ajatuksen, että ratsastan hevosta enkä suorita ohjelmaa. Ennen ajattelin ohjelmaa vain peräkkäisinä tehtäväsarjoina: Keskihalkaisija - lävistäjä - pysähdys - laukannosto - ympyrä... Nyt ajattelen myös radalla miten ratsastan ja suoritan tehtävät rauhassa keskittyen yhteen kerrallaan. Muistan korjata hevosta mikäli se ei tunnu hyvältä, esimerkiksi puolipidätätteitä jos tunnen sen juoksevan altani, enkä jää vain roikkumaan ohjaan ja toivomaan että kyllä se kohta hidastaa. Katsotaan miten tämä kausi starttaa ja toivotaan että päästään vielä pitkälle!

 

              Vappu

 

W airlines

Mä tiedän että kohta pyörin lattialla omantunnontuskissani kun en oo lukemassa, mutta oon niin kuollut että pakko tehä eka jotain muuta ennen kuin tartun taas yhteiskuntaoppiin...

Sunnuntaina olin Essin tunnilla Viltsulla. En enää ihan varmasti muista miltä heppanen tuntui aluksi, ilmeisesti se siis oli ihan ok. Taisi ainakin ravailla aavistuksen liian kovaa, mutta jossain vaiheessa alkua taas päästiin samalla aaltopituudelle ja W olikin sen jälkeen huippu. Ratsastin sitä eteen-alas oikeastaan koko tunnin, W kun helposti jää vaan virkkuukoukuksi ylös ja takaosa laahaa jossain valovuoden päässä, mutta nyt sain tosi hyvän tunteen siitä, että koko hevonen pyöristyi. Tehtiin mm. lävistäjiä ja voltteja, lävistäjät onnistui huippuhyvin vaikkakin lisäykset jäivät aavistuksen laimeiksi. Mutta voltit, jes!! Hevonen taipui tosi hyvin sisäpohkeen ympäri ja odotti. Ravissa W alkoi selvästi jo vähän väsyä ja meinasi ajoittain jäädä vähän passiiviseksi takaa ja kaatua etupainoiseksi. Pyysin sen nenua hitusen ylemmäs ja takaosaa aktiivisemmaksi ja loppuravit sujuivat toodella rennosti ja pyöreinä. Hyppäsin kävelemään loppukäynnit maasta ja raasu oli niin väsy että se vaan raahautu perässä. :D

 

Maanantaina ratsastin Williamin itsekseni. Alukse se hieman jännittyi kun jäi yksin kentälle, mutta sain sen ratsastettua nopeasti rennoksi. Jälleen paljon eteenalas taivuttelua ja ratsastamista, mitään ihmeellistä en tehnyt, halusin vain saada hyvät askellajit ratsastettua. Tosin harjoteltiin me peruutuksia ja muutama lisäys, jotka lähti tänään paremmin (tai ratsastin ne paremmin) ja vähän avoja ja väistöjä, sellasia perusjuttuja. Kentän pitkällä sivulla uran sisäpuolella oli puomikasa, ja käänsin niitä kohti ajatuksena tehdä raviväistö takaisin uralle. Viltsusta oikein näki kuin sen korvat käänty tötterölle ja jalat lähti kauhomaan ylöspäin, raasu oli ihan varma että se pääsee hyppäämään sen puomikasan yli :D Voin kertoa että pettymys oli suuri, kun se tajusi että mennäänkin niiden ohi. :( Lopuksi W ravasi tosi kivasti ja isosti, oikein tunsi kuinka se kasvoi jonkun 10cm kun selkä nousi superisti ylös ja hän ravaili rennon letkeästi.

 

Tänään kävin jälleen itsenäisesti. Heitin heppasille päiväheinät ja sen jälkeen poistuttiin Viltsun kanssa töihin. W oli ihan lentoon lähdössä, siitä myös otsikko. Tuuli kamalasti ja herra sai loistavan syyn käydä vähän kierroksilla. Kentällä oli turha edes kuvitella kävelevänsä pitkin ohjin kun askellaji oli jotain piaffintapaista ja välillä mulle esiteltiin jotain ihan Viltsun omia hyppyjä. Aattelin jo tässä vaiheessa että jahas, tänään taitaa mennä käyntityöskentelyksi, mutta itseasiassa kun W sitten jossain vaiheessa totesi et joo ei toi tuu tuolta alas, se rauhoittui ja  alkoi keskittyä (ainakin suurimman osan ajasta...) Edelleen se meinasi juosta alta jos en ollut todella tarkkana tahdin kanssa. Sitten jossain vaiheessa tapahtui taas jotain ja W alkoi ravata tosi kivasti ja suht rauhassa. Tein paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä sekä ratsastin keskihalkaisijoita ja tein HeC:2 -ohjelman keskiympyrä-täyskaarto tehtävää. Mennään  toi  C:2 siis Artjärven kisoissa sekä tietysti sunnuntain rataharkoissa. Lopuksi keventelin vielä syvälle eteen ja alas ja Viltsu tuntui lopulta hyvältä.

 

Päivä ei suinkaan loppunut tähän vaan vesien kannon jälkeen hyppäsin seuraavaksi Keijon (pv-r. Golden Jackpot) selkään ja täysin toiseen todellisuuteen Viltsumaailmasta. Keijo tuntui todella hyvältä ja se oli hyvin pohkeen edessä alusta alkaen. Ratsastin myös tämän jättiläisen hyvin rennoksi eteen ja taivuttelin paljon etenkin vasemmalle, jonne se tuntui jäykemmältä. Tein paljon siirtymisiä askellajin sisällä sekä ajoittain pyysin nenua hieman ylemmäs. Kokeilin myös sulkutaivutusta diagonaalilla, mikä onnistui todella kivasti. Lisäksi vähän takaosakäännöstä, avoa ja väistöjä, siis samoja juttuja kuin aikaisemmin Viljamin kanssa. Keijo on kyllä ihan mielettömän kiva ratsastaa, jos en niin kipeästi olisi rakastunut Viltsuun, niin Keijo olisi kyllä myös todella hyvä opetusmestari. Siinä on valtavasti liikettä ja ratsastaessa se on todella miellyttävä, samoin käsiteltäessä. Herra on ihan valtavan kokoinen ja silti sellainen nallekarhu. :)

 

Seuraavan kerran pääsenkin hevosen selkään sunnuntaina rataharjoitusten merkeissä. Ensi viikosta en oikein osaa sanoa muuta paitsi että viikonloppuna on tehokurssi. Tosin nyt meni pahaksi koska en ole yhtään varma onko mulla lauantaina valmennuskurssia... No kuitenkin, ainakin yritän ehtiä aamulla ja  sunnuntaina hevosen selkään ja alkuviikosta toivottavasti myös kerran.

Tästä tuli nyt vähän mielenkiinnoton bloggaus, mutta seuraavaksi kerraksi yritän keksiä jotain kivaa!

                        Vappu

Viikonlopulta saanette myös videoita ja kuviakin!

 

Epäonnistumisista onneen, vai miten se nyt menikään?

Viikonlopun ja tämän päivän tunnilla taas tuli ilmi miten paljon istunnassani onkaan virheitä, tai varsinkin on ollut. Jotenkin sitä aina salakavalasti palaa siihen vanhaan virheelliseen ja kuitenkin kuvittelee tekevänsä oikein. Luulisi, että tässä vaiheessa olisi jo jotain oppinut? No, ainakin sen, että virheistä oppii..

Jotenkin tuntuu, että itse saan aina isoimmat edistysaskeleet aallonpohjan kautta, eli epäonnistumiset painavat ne virheet sinne päähän niin, että ne pysyvät siellä (ainakin hetken) ja pystyy tiedostamaan niitä kunnolla ratsastaessakin. Varmasti jokainen etenemishaluinen ratsastaja tietää mitä tarkoitan ja on ainakin jossain määrin kokenut samaa tunnetta. Lippu korkealle, kohtalotoverit, ja kovasti vain yrittämään ja harjoittelemaan.

Tämän päivän tunnin aikana sai kuitenkin mukavasti onnistumisia ja ahaa-elämyksiä, muustakin kuin siitä miten sokea osaa joskus olla. Metsien mies Rillo sai ansaitun omenan ja itse tässä kirjoittamisen ohella syön palkkioksi pizzaa, enkä kotimatkalla ajanut edes ojaan (:D), joten kaiken kaikkiaan hyvä päivä.

Pakko lopuksi linkittää mukaan eräs kappale, joka sopii tähän fiilikseen ja varsinkin kisatiimille kuin nenä päähän :

http://www.youtube.com/watch?v=ThFnvjYYtFw

Kirsi

Pieni esittely...

On tosi hienoa löytää se oma paikka, sellanen jossa sä viihdyt ja joka tuntuu melkein ku toiselta kodilta. Parin kuukauden päästä tulee vuosi täyteen kun ekan kerran Toukolaan rantauduin ( Jos nyt siis oon laksenu oikein, mulla on surkee matikkapää.. ). Silloin oli hakusessa vuokrahevonen, ja  bongasin netistä ilmotuksen jossa kerrottiin kahdesta tammasta joita oli mahdollisuus vuokrata, elikkä siis Debby ja Ade. Laittelin sähköpostia menemään ja parin päivän päästä löysin itteni Aden selästä kentältä. Sovittii että ehkä olisi parempi ottaa tunteja ennen vuokrausta. Se oli ehkä paras päätös harrastukseni kannalta. Toukolassa olen oppinut enemmän puolessa vuodessa, kuin 4 ½ vuodessa perus ratsastuskoulussa, ja se on ihan laadukkaan opetuksen ja hevosten ansiota.

Ja olen tosiaan Katariina, 14 vuotta mittarissa ja ratsastusta olen harrastanut vähän päälle viisi vuotta, johon on mahtunut mukaan vielä kolme vuokrahevosta, ja silti ekat kisat tuli koettua vasta vajaa kuukausi sitten Hanin kanssa ( ja sekin meni aika sähläämiseks mun osalta ). Ratsastus oli alussa pelkkää köpöttelyä ja fiilistelyä että sain vaan olla hevosten kanssa, koska aina ne hevoset on kiehtonu, kuten varmaan monia muitaki pienempänä, mutta nyt on ruvennu kisaaminen ja valmentautuminen kiinnostamaan Toukolaan tulon myötä. :) Seuraavissa kisoissa 1.4. oon kisahoitajana, ja seuraavista kisoista, missä ite pääsen aitojen sisäpuolelle sähläämään, en tiiä vielä. Alottelen kisaamista aika hissukseen vielä, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin innostun ihan totaalisesti. :D

Oon kyllä löytäny itelleni tosi hyvän paikan ratsastusta harrastaa, oikea helmi suorastaan. Ihmiset on kannustavia ja aidosti kiinnostuneita kehittymään ja toimimaan hevosten kanssa. Toivottavasti pääsen kehittymään, kisaamaan ja valmentautumaan Toukolassa vielä tosi tosi pitkään. Kaikki kipin kapin tunneille Toukolaan, ette tule pettymään ! (:

Katariina

Kevätintoilua!

Taas takana mukava tunti upeassa ilmassa. Tänään keskityttiin paljon istuntaan, ja Keijo sai ottaa osan ajasta aurinkoa. Pikkuhiljaa toivottavasti alkaa istunta korjautua ja vanhoista virheistä päästä eroon, mutta aikaa ja sitkeyttä se näyttää vaativan ihan urakalla. Tänään tuli ilmi sekin, että jalatkin on näköjään eriparia, pitää sekin muistaa huomioda jatkossa. Ei sittenkään ollut ne muut keillä on ollut erimittaiset jalustimet, itse on vain eriparijalkainen :D

Pääsiäisen jälkeen toivottavasti mennään Rillon kera taas kokeilemaan raviluokkaa, vielä on vähän auki saako asiat korjattua sen verran parempaan suuntaan, että kehtaan lähteä. Sitä ennen on vielä tehopäivät ja monta harjoituskertaa, osa varmaan itsenäisestikin. Varmaan näilläkin eväillä selviäisi ihan kohtuullisesti, mutta omat kriteerit on korkealla ja kun kisakokemusta ei ole hirveästi kummallakaan, on parempi valmistautua etukäteen huolella. Hassua touhottaa kovasti raviluokkaa varten, mutta suoritus kuin suoritus ja haluan, että hevoselle jää hyvä fiilis eikä ratsastaja sohella siellä omiaan. Tässä tuntee itsensä kyllä ihan vanhaksi kävyksi, kun ajattelee että aiemmista kisoista on kohta jo viitisentoista vuotta..

On kyllä upeaa kun kevät kolkuttelee jo ovella, kohta on kesä ja pääsee kerrankin harrastamaan kunnolla silloinkin. Tervetuloa, kuumuus ja paarmat! Koko talvi on ratsastettu kentällä, tuiskussa ja pakkasessa, nyt on niin ihanaa kun aurinko paistaa ja lämmittää jo kovasti. Saisi myös jää sulaa, tuli tässä eräänäkin kertana kallis tallikäynti kun auto liukui ja osui nokan kulma hieman lumivalliin, siitä pienestä tössäyksestä tuli useamman satasen lasku.. No, ei auta syyttää kuin itseä. Onneksi oli silloinkin kiva tunti heti perään, niin ei ottanut pannuun niin paljoa.

Huomenna taas tunnille, toivon mukaan tällä kertaa saa alle pörröisen metsien miehen Amarillon.  Kuva Tiamar's-tallin harjoituskisasta 23.2, kuvan ottaja Heidi Kohonen.

-Kirsi

Viltsuilua

Mitä mun pitäis tehdä (siis lukea yo-kirjoituksiin) ja mitä mä teen (kirjoitan blogiin).. :) 

 

En ollut ratsastanut vamaan viikkoon, ja tänään vihdoin ehdin kaiken keskeltä heppailemaan. Kävin ratsastamassa Williamilla itsekseni, ja se oli.. aika mielenkiintoinen! Kun kampesin sen selkään, W ihan omatoimisesti siirtyi suoraan raviin ja teki muutaman metrin raviväistöä. :D Viltsuhan oli siis tehnyt pohjalle yhden tunnin, mutta silti se oli aika energinen - vähän meinasi aluksi juosta alta ja ottaa kierroksia, mutta keksin sille koko ajan jotain tekemistä: Avoa, pysähdyksiä, siksak-väistöä, takaosan väistöä ympyrällä, vastataivutusta. Pikkuhiljaa se malttoi alkaa odottamaan, mutta edelleen ajoittan pääsi karkaamaan tahdista.

 

Laukassa otin vain muutaman siirtymisen, siis käynti-laukka-käynti. Taas kävi se mikä on yksi mun ongelmista tällä hetkellä (tai ollut jo ties kuinka kauan, mutta nyt sitä on keskitytty korjaamaan): siirtymisissä hevonen saa mut vedettyä irti satulasta ja sitten putoan takaisin sinne penkkiin kun siirtymä on läpi. Könötän siis periaatteessa koko ajan vähän irti penkistä, ja  hevonen saa vedettyä mut irti. Ekoissa siirtymisissä käyntiin unohdin myös valmistella, siis koota laukan, ja sehän ei sovi. Muistin sit taas sen mitä ollaan treenattu, eli lisäykseen lähdössä kootaan kulma ja sitten eteen, samoin siirtymisissä pysähdykseen tai mihin askellajiin tahansa (etenkin alaspäin) eikä yllätetä hevosta jollain mihin se ei ole ollenkaan valmistautunut.

 

Innostuin myös tekemään vähän keskiravia diagonaalilla. On aika siistiä ratsastaa hevosella jolta muuten lähtee aika magee ravi! Tänään en kuitenkaan näissä ollut ihan vahvimmillani. Huomattavasti parempiakin ollaan tehty, mutta muutamia onnistuneita pätkiä mahtui toki mukaan.

 

Tässä vaiheessa Evelyn tuli kentälle, ja jäätiin ravailemaan siksi aikaa kun nuorikko teki töitä. William selvästi helpottui kun kaveri tuli mukaan pyörimään, koska sen jälkeen se esitti ihan tosi rentoa ravia ja oli hyvin kuulolla. Ei tietoakaan mistään tahdittomuudesta. ;)

 

Positiivista tässä päivässä oli ainakin se, että muistin etenkin aluksi istua! Niinku jalat alhaalla, katse ylhäällä ja kantaa kädet. Loppua kohden aloin vähän lipsua, mutta eiköhän tää tästä. Itsestä tuntuu kuitenkin, että istun jo vähän paremmin, ainakin ajoittain. Vanhaan on vaan niin kamalan helppo palata, koska uutta asentoa ei ole ihan helppo säilyttää ja pitää yllä, koska se tuntuu oudolta. Tosin ei se mikään ihme ookaan, kun on istunut ihan kierossa ja lytyssä varmaan viimeisen vuoden. Miinuksena ainakin se, että edelleen huomasin mun käden ajoittain jännittyvän. Ärsyttävää, kun se tapahtuu huomaamatta ja jossain vaiheessa sitten tajuan että mulla on käsi taas lukossa. Siihen siis edelleen kiinnitetään erityistä huomiota.

 

Huomenna palataankin sitten Essin silmän alle, ja siitä lisää myöhemmin. Ensi viikolla toivottavasti ehtisin neljäkin kertaa hevosen selkään, mutta voi olla että jää utopiaksi, kun perjantaina yhteiskuntaopin kirjoitukset ja seuraavana maanantaina saksa. Sitten ne olis siinä, mutta eipä tää luku-urakka varsinaisesti helpotu, kun alkaa pänttääminen oikeustieteellisen pääsykokeisiin.. Mutta tallille aion ehdottomasti ehtiä usein, eipä tää oo oikeastaan mistään muusta kiinni kuin hyvästä organisoinnista ja suunnittelusta. :)

 

                        Vappu

 

Tää on pari viikkoa vanha kuva, kävin ratsastamassa Viltsulla ja Keijolla, ja W oli niin sulonen että oli pakko ikuistaa se:D

 

Fiilikset

On ollut ihan sika mahtavaa ensinnäkin löytää noin mahtava talli jossa on mahtavat tyypit ja ihan huikeet hevoset jossa on hyvä kisa mahdollisuus ja hyvä opetus.

Olin ettinny jo kauan jotain hyvää talli paikkaa missä ois mahdollisuuksia hyvää opetukseen ja kisaamiseen. Selasin nettiä ja etsin talleja ja löysin toukolan netti sivut. Otin heti yhteyttä Essiin ja ajattelinn että siellä voisi käydä katsomassa millaista siellä on. Kävimme "tutustumassa" ensisilmäyksellä ja varasimme minulle paikan tunnilta. Niinpä olen nyt ruennutkäymään toukolassa olen tykännyt siitä paljon. Olen siis susanna ja heppailu on ollut minun makuuni jo 7 vuotta ja äitini haaveilee omasta hepasta ;) saa nähä miten tulee käymään.

Juu elikkäs kuten vappu jo mainitsi tuossa aikaisemmin että pääsiäis kisat ovat tulossa:) onnea vapulle näin varhais toivotuksessa:)!

Tervetuloa

Mieletöntä!

Jos joku olisi  sanonut viime marraskuussa  mulle, että oon takaisin hevosen selässä jo heti tammikuussa, helmikuun aikana löydän taas kadonneen motivaation ja maaliskuussa suunnittelen jo muun tiimin kanssa blogia sekä edustusvaatteita hevosille ja ratsastajille sekä etsin potentiaalisia sponsoreita Toukolan kisatiimille, niin en todellakaan olisi uskonut.

 Ja kaikken parasta tässä kaikessa on, että yleensä löysin tieni aivan huikealle tallille, jossa on upeat hevoset ja kaksi loistavaa valmentajaa, Essi ja Johanna, sekä motivoituneita, ystävällisiä ja positiivia ratsastajia. Superlatiivit loppuu kuvaillessa, kuinka mielettömät fiilikset mulle on tällä hetkellä kaikesta tästä ja avoimista mahdollisuuksista.

Mä olen siis Vappu, 1994 syntynyt abiturientti Lahdesta. Hevosten parissa olen pyörinyt 11 vuotta - ratsastushistoriaani mahtuu joitakin vuokrahevosia ja talleja, mutta kymmenen vuotta koko harrastuksestani vietin Ratsutalli Uusmattilassa. Muutaman vuoden ratsastin siellä yksityisenä asuvaa suomenhevosruunaa, jolla valmentauduin ja kilpailin aktiivisesti, mutta viime loka/marraskuussa minulta loppui viimeisetkin motivaationrippeet ja ratsastus jäi miltei kolmeksi kuukaudeksi - turhauduin, koska tunsin ratsastukseni junnaavan paikoillaan ja taitojeni jopa laskevan. Omassa asenteessani oli toki ongelmia myös, ja eniten minua söikin se, että halusin kehittyä oikeasti hyväksi ratsastajaksi ja  nousta vaativampiin luokkiin - kaipasin uusia tuulia.

Tammikuussa sitten otin yhteyttä Essiin ja tulin Toukolaan. Siitä lähtien olemme keskittyneet ratsastuksessani paljon perusasioihin, kuten istuntaan ja reaktionopeuteen. Olen menettänyt joka osan itsessäni upealle Viltsulle, joka on varmasti yksi kivoimmista hevosista jonka kanssa olen töitä tehnyt.

Ratsutila Toukola on oikeastaan kaikkea mitä voisin  toivoa. Koska omaa hevosta minulla ei ole eikä luultavasti hetkeen vielä tulekaan, tarjoaa Toukola mahdollisuuden tavoitteelliseen harrastamiseen. Harvalla ratsastuskoululla on resursseja panostaa näin laajassa mittakaavassa oppilaisiinsa, ja tämä talli onkin oikea aarre motivoituneelle ja tavoitteelliselle ratsastajalle. Lisäksi meidän tiimiä parempaa tuskin löytyy - alusta asti ilmapiiri on ollut innostunut ja avoin.

Kevät on vasta aluillaan, mutta osa tiimiläisistä kävi jo helmikuun lopulla näyttäytymässä harjoituskoulukisoissa. Seuraavaksi vuorossa ollaankin minä ja Sussu Artjärven seurakoulukisoissa, ja siitä taas mietitään jatkoa. Vielä maaliskuun aikana on luvassa myös pääsiäisen tehoviikonloppu sekä harjoituskoulukisat 24. päivä. Tiukkaa analysointia ja vaikka mitä muuta kivaa voitte lukea täältä tiimiläisten blogista, jonne siis kaikki kirjoitellaan ja lisäillään kuvia. Liittykää lukijoiksi ja olette ensimmäisinä tietoisia meidän menosta!

     

              Vappu

                       

Kiitos Sussulle kuvasta