Evelyn

Tänään koin pienen järkytyksen, kun Wandan sijaan kiipesinkin fwb-t. Pinewood Evelynin (s. 2009) selkään. Evelyn oli kuitenkin todella järkevä ja mielettömän kiva ratsastaa, ja siihen nähden, että menin tammalla ensimmäistä kertaa, olen ihan tyytyväinen. En ole kyllä varmaan ikinä ratsastanut yhtä kivalla ja fiksulla nuorella, ja suuresti ihmettelen miten se ei ole jo löytänyt uutta kotia! Näin hienoja, ihan mihin lajiin vaan sopivia nuoria ei ihan joka puolelta löydä.

 Vesimatto täyspitkänä tosin aiheutti meille vähän päänvaivaa - lyhyempänä Evelyn laukkaili kyselemättä sen yli. Samoin jäätiin pari kertaa jumiin pystylle jossa oli siniset laatikot alla, mutta luultavasti se johtui siitä että matto oli järkyttänyt E:n henkistä tasapainoa, sillä osana rataa tamma tulisi sen todella hienosti. Kaiken muun tavallisen ja jännemmän yli päästiin ihan superhienosti. Ainoa vaan, että kuskin istunta esteen päällä oli jotain ihan kamalaa. Mulla jäi jalustimet ehkä vähän pitkäksi mikä osaltaan varmaankin aiheutti ton jalan heilahtamisen taakse, mutta silti. Mikä toi ylävartalo esim on???

Päästiin hyppäämään jo pientä rataa, mikä onnistui kivasti. Lopuksi tultiin muutaman kerran yksittäistä ristikkoa hieman isompana, ja sille tein kerran todella pahan mokan - sukelsin yläkropalla ihan liikaa mukaan hyppyyn, minkä seurauksena esteestä jäi pystyyn yksi tolppa. Seuraavalla kerralla hillitsin itseni ja tehtiin hyvä hyppy.

Nyt kuitenkin saatte tajuttoman kasan todella hienoja kuvia, kiitos Anse!

 Rohkea nuori! Sama juttu uudestaan mutta vesi pitkänä:

 !!!!!!!!!!!!!!

 

 Rohkealle tammmalle paljon kiitosta. :)

Loppuverkkaa:

 

 

Lopuksi vielä mun lempparit:

Tosta istunnasta en tosin tykkää ollenkaan.

 

 Mitä mun käsille tapahtuu taas???

 

Edistysaskelia

Huono bloggaaja yrittää taas tulla korjaamaan tilanteen..  Viikot vaan menee eteenpäin ihan tajutonta vauhtia enkä mä pysy enää perässä - parissa viikossa on tapahtunut ihan hirveästi. Enää viikko mun lakkiaisiin, siitä viikko niin on Hämeenkosken kisat ja siitä seuraavalla viikolla pääsykokeet. Kesä tuonee mukanaan toivottavasti myös jotain ihan supermageeta(!!!) mutta mulla on vielä pikkusen neuvottelut kesken sponsoreiden kanssa, joten en uskalla kertoa vielä enempää.

Oon käynyt ratsastamassa joka viikko vähintään kaksi kertaa, aika paljon myös kolmea tuntia viikossa, joista itsenäisesti about yksi. Ollaan treenattu Wandan kanssa siis paljon, ja se on jotenkin alkanut toimia tosi hyvin, vaikka kentän yksi kulma tuottaa meille ongelmia silloin, kun tehdään joko sileällä tai estetreenissä laukkalävistäjää oikeasta vasempaan (E-M). En todellakaan ota selvää pikkutamman sielunelämästä, se on silkka mysteeri. Tiettyyn pisteeseen asti se tulee todella hyvin lävistäjän, mutta sitten se vaan päättää aina samassa kohdassa että en muuten mee kulmaan asti ja tulee ihan possuna mun vasempaa pohjetta vasten.. Vain laukassa, ja vain aina sillä samalla lävistäjällä. Välillä se ei tee sitä ollenkaan, mutta perjantaina testasi myös sileällä treenatessa. No, eiköhän tää tästä, hulluna vaan treeniä.

Esteillä päädyttiin siihen, että hyppäillään suoralla kumipelhameilla deltaohjalla.  Wanda toimi sillä todella hyvin. Kolmipalalla, mikä sillä on siis sileällä, Wanda tulee esteillä todella vahvaksi etenkin hypyn jälkeen, ja vaikka saan sen useinmiten suht nopeasti kiinni (noin 1/3 kierrosta :D), niin se ei riitä. Pelhamilla W toimii kuin ajatus, ja mä voin tarjota rentoa kättä ja ohjaa kun ei tarvitse koko ajan olla valmiina jarruttamaan. Tällä kuolaimella pidäte menee läpi nopeasti ja pehmeästi, ja oon aika vakaasti sitä mieltä, että myös Wanda on tyytyväisempi tähän ratkaisuun nimenomaan hypätessä.

Kaikkiaan viimeviikot voinee tiivistää siihen, että eteenpäin ollaan menty ja hurjasti. Toisinaan tuntuu että Wandan kanssa on muodostunut tietynlainen molemminpuolinen luottamus nyt kun olen keksinyt miten se toimii. Mun ei tarvitse koko ajan olla tyyliin sydän kurkussa odottamassa koska se sinkaisee ja mihin, ja puolestaan Wanda voi luottaa siihen, että sen ei tarvitse itse keksiä ratkaisua tilanteissa, joissa se jäisi yksin, koska en vaan jätä sitä yksin. :)  W on myös ihan silmissä herännyt uudestaan henkiin! Se on todella pirteä ja iloinen kun lähdetään töihin, ja siitä huomaa kuinka mielellään se myös tekee töitä. Lisäksi W on saanut kivasti massaa ja lihasta ja sen karva on mielettömän hienossa kunnossa! Vaikka myös jotain hieman ärsyttäviä tapoja on tullut, karsinassa Wanda ei meinaisi aina seistä vaan pyörii milloin mihinkin suuntaan ja on hieman huolimaton jaloistaan - mun varpaat ovat ottaneet pariin kertaan tuntumaa 500 kilon massaan.. Mutta on hän kyllä upea pieni hevonen. <3

Olin niinkin reipas, että sain vihdoin editoitua niistä talven rataharjoituksista videopätkät yhteen! Eihän tää tulekaan kuin muutaman kuukauden viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? ;) Eikä mulla oikeastaan ole nyt tuoretta materiaalia, vaikka pitäisi kyllä suostutella joku nappaamaan parit kuvat joku päivä treeneistä, niin näkisitte vähän muutosta mikä on tapahtunut.

Tulipa yltiöpositiivinen postaus, mutta onhan se kiva kun sujuu! Seuraavan kerran menen ratsastamaan tiistaina ja keskiviikkona, sunnuntaina meillä on rataharjoitukset kouluratsastuksen merkeissä. Jospa ehtisin vaikka perjantaina vielä hevosen selkään, lauantaina onkin sitten juhlat..

Istuntanihan on ihan järkyttävä tässä, onneksi sen suhteen tapahtunut hitaasti mutta varmasti parannusta. Nykyään istun jo ainakin kolmasosan tunnista takapuoli penkissä. :D Ja jalkakin pysyy jo kiinni kyljessä eikä ole epätasainen. Unohtamatta käsiä, jotka ovat kyllä lähentyneet myöskin toisiaan. Videolla kyllä huomaa hyvin senkin, että heti kun alan suorittaa koulurataa, meinaan unohtaa ratsastaa..

Muistakaa vaihtaa laatu HD:lle!

Vappu

Kiirettä pukkaa!

On ollut ihan hirvä meno päällä enkä ole kerennyt hirveästi kirjoitella. Tämä kevät sitten tuo meille ihmisille kuten eläimillekkin kevättä rintaan, kiirettä on ollut ainaki minulla. Yritäs nyt pärjätä koulussa ja puristaa nämä viimeiset päivät viellä kesää odotellessa ja muistaa viellä hoitaa viimeiset koulu jutut. Mutta ratsastus on ollut kyllä siinä ihan vierekkäin koulun kanssa, minnekkään ei ole menemistä kun pitää päntätä miten se kiemura ja se este menikään :D ja muistaa viellä liikutus hevonen.

Toukolassa on ollut kans vilskettä ja hulinaa. Sinne on tuolssa vaikka mitä kivoja kesäpäivän hauskoja puuhia meille ja hevosille :) eli aivan mahtava kesä on tulossa ja innolla odoton että pääsen ikuistamaan sitä.  Mös uusi maasto esterata on tulla tupsahtannut tallin takapihalle sinne minä haluan. mutta en halua olla ensimmäinen kuka sinne menee :D jännitys on kova mutta hyvällä tavalla, näin nyt veikkauksen kannalta että sinnekun minä menen niin en tule pysymään seläsää :) sitten jos se päivä koittaa kun en tule alas niin lupaan leipoa kyydissä pysymisestäni kakun niide parin muun lisäksi :D
Olen kyllä ollut nyt tähän sakka tyytyväinen että olen oikeasti saannut näin paljona uutta tietoa imettyä itseeni ja oppinut paljon lisää. Essi ja Johanna on kyllä ollut todella tukenamme siinä mihin pyrimme ja siitä minä pidän, niiltä kyllä löytyy puhtia ja intoa pitämään tunnin missä ei muutakun hiki virtaa kertoo "nimi merkillä kokemusta" mutta se ei haitaa yhtään eipä tarvitse käydä ilta saunassa kun sen voi tehdä kivemmallakin tavalla :).
Tässä pieni keväinen kertomus kesää odotellessa joka on ihan juur luonamme ja kesälomaa intoa puhkuen. Vieläkun siellä koulun penkissä jaksaisi istua nämä pari viikkoa niin on tullut työt täyteen.

Hyvää alku kesää 2013 :)!

Susanna

Kesäfiiliksiä

Tässä kuvassa on jotain kivaa, vaikka mun kevyt istunta röhnääkin jossain kaulan päällä ja kädet hieman liian alhaalla :D Kiitos kaikista bloggauksen Wandakuvista Jassulle!

Tuntuu tyhmältä kirjoittaa aina samaa - miten ratsastukset sujuneet jne, vaikka toisaalta mullehan se henkilökohtasesti on hyödyllisintä, mutta lukijoita varmaan kiinnostaisi jokin muukin? Mulla on pari ideaa mielessä, ja ne kirjoittelenkin heti kun ehdin, luultavasti siis viikonloppuna. Sitä ennen saatte  lyhyen pohdinnan viime sunnuntain tunnista.

W oli heti alusta asti hyvän tuntuinen - ihanaa kun ei mene enää puoltatuntia että saa hevosen avuille ja läpi! Mä oon nyt jotenkin keksinyt miten Wandaa kannattaa ratsastaa, vaikka toki niitä kommunikaatio-ongelmia tulee aina välillä, kun pikkutamma haluaa  päinvastaiseen suuntaan kuin mä. Tein aika perusverkan, ja okei ehkä mä jäin vähän myös fiilistelemään kun ratsu tuntui niin hullun kivalta. ;) Vähän pysähdyksiä ja siirtymisiä askellajissa, kaikki askellajit tietysti myös läpi.

Aloiteltiin tekemään ensin neljä ravipuomia kevyessä istunnassa, josta jatkettiin kaksi laukkapuomia kentän toiselta sivulta. W toimi kivasti, välillä meinattiin tulla vähän turhan kovaa ekoille puomeille ja laukkapuomienkin väli tuntui aavistuksen lyhyeltä, vaikka sainkin Wandan tuotua tehtävään. Tehtiin sama harjoitus molempiin suuntiin. Vasemmalle W otti ekalla kerralla vähän kierroksia, kun valtava traktori käänsi  peltoja (ainakin siltä se näytti.. kaupunkilainen ei oo ihan varma mitä se teki :D), mutta siitä sitten taas ryhdistäydyttiin ja onnistuttiin myös näin päin.

Seuraavaksi tehtiin puomi-risti-puomi innaria. Ensimmäisellä kerralla Wanda lähti painamaan järjetöntä kyytiä tehtävän läpi, mutta tulin jumpalle pari kertaa ravissa sisään ja näin päästiin siististi yli. Jatkettiin tästä vasemmassa kierroksesta yksittäinen este, jonka tulin aavistuksen kaarevasti ja lyhyemmällä tiellä. Esteelle tultiin hyvässä tahdissa ja rentoina, ja hypykin onnistuivat näin kivasti. Loppuun tehtiin vielä ristikko-kaarre kavaletille (joku viisi laukkaa?) ja lopuksi laukasta seis. Ensimmäiselle kerralla unohdin kavaletin (liian monta estettä? Eikä, tuli vaan ajatuskatkos) mutta sitten vaan uudestaan ja tällä kertaa muistin kaikki kolme tehtävääkin. Tultiin vielä kerran, ja tälla radalla onnistuttiinkin superhyvin! Kaarre esteeltä kavaletille onnistui tosi sulavasti, kun muistin taas pitää ulkokyljen suorana myös helpompaan suuntaan eli vasemmalle, vaikka ongelma kulminoituukin erityisesti oikeassa laukassa. Myös loppuverkassa Wanda oli kivan rento ja tyytyväisen oloinen, ja jäi kyllä kaikin puolin tosi hyvä fiilis.

Seuraavan kerran kiipeän Wandan kyytiin keskiviikkona, kun käyn itsenäisesti ratsastamassa. Olen lisäksi kovasti suunnitellut kesäisempää ulkoasua blogiin, nyt vaan yritän keksiä mikä raikas ja kesäinen väri mätsäisi sinisen kanssa..

Nyt kuitenkin suuntaan kohti Helsinkiä!

Hän on varma kesän merkki! Tämän kuvailin ihan itse:)

Vappu

kesä on täällä...

... ja on sitä odotettu. Tulee taas yksi kuvaton postaus, pahoittelen, mutta yritetään panostaa kuviin nyt enemmän! :)

 Mutta siis, tänään oltiin tunnilla Rillon kanssa, ja meillä alkaa homma kyllä toimimaan. En oo kyllä ennen törmännyt niin herkkään ja eteenpäin pyrkivään eestinhevoseen. Liike on isoa ja suuntautuu ylös kun moottori löytyy. Verkattiin alussa about 10 minuuttia ja Rillo oli nopeesti läpi,  ja tuntu kivalta ja herkältä molempiin kierroksiin, vaikka oikea kierros on mulle selvästi haastavampi. Otettiin vähän isompaa ravia pitkällä sivulla, ja sen jälkeen vielä pari laukannostoa myös pitkillä sivuilla. Nostot onnistu, mut mä jäädyin vähän ku laukkaa ois pitäny jatkaa, mutta  tosiaan nostot onnistu ja se oli se mitä haettiin.

Aiheena oli väistöt. Väistöt on mulle ehkä helpoimpia asioita, tosin vasempaan kierrokseen lähinnä. Täytyy treenata nyt enemmän oikeeta kierrosta vaikka se on jo parantunut paljon. Tehtiin uralla avon tyylistä väistöä, jossa takapää väistätettiin uralta pois. Meillä oli pieniä kommunikaatio ongelmia, mutta muutama onnistuminen löytyi joukosta kuitenkin. Ravattiin väistöjen välissä ja Rillo tuntu tosi kivalta ja jäi odottamaan, tahti ei kuitenkaan kärsinyt. Sen jälkeen jäätiin pääty-ympyrälle ja väistettiin 1/4 ympyrästä, 1/4 ravia väistöjen jälkeen ja 2/4 käveltiin ja taivuteltiin. Jatkettiin oikeassa kierroksessa eikä väistöt meinnanu onnistua kun avut oli niin sekavat eikä Rillo raukka tajunnut mitä pyysin. Ravi osuus kuitenkin onnistui ja olin tyytyväinen siirtymiin. Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama harjoitus. Väistöt onnistu heti tosi hyvin, ja Rillo tajusi heti mitä tehdään kun tein pidätteen ja siirsin sisäpohjetta vähän taaksepäin. Sanoin Essille että ei tarvi arvuutella kumpi on mun parempi kierros.. Sain koottua käyntiä ja sain tavallaan siirrettyä energian siirtymään. Rillo oli tosi hieno ja ansaitsi kyllä leipänsä. (;

Ruvetaan nyt todennäköisesti treenaamaan Rillon kanssa Hämeenkosken kisoja varten, ja uskon että nyt saadaan ihan kelpo tuloskin, kun viime kisoissa (jotka oli ensimmäiseni) alisuoritin aika kirkkaasti ja radan jälkeen harmitti kun tiesin että olisin pystynyt parempaan. Jännittää vähän jo. :D

Rapsuttakaa heppojanne ja nauttikaa hyvistä ilmoista nyt ettei kaduta sitten kun sataa.. :)

Katariina

Onnistumisen iloa

Varoitan jo etukäteen, luvassa pitkä ja tylsä sepustus ilman kuvia, ei viitsi enää talvikuvia pistää, pitäisi ottaa kameraakin tallille mukaan..

Reilun kuukauden takaisen turhautumisputken jälkeen on aivan todella mahtavaa kokea ihan perustunneillakin onnistumisia ja fiilistä, että alkaa oikeasti päästä asioista jyvälle. Olen jotenkin kokonaisuudessan tällä hetkellä niin liekeissä ratsastuksesta ja hevostelusta, että tekisi mieli ajaa joka päivä tallille. Budjetti vähän kärsii, mutta aina voi lohduttautua? sillä että oma hevonen veisi vielä enemmän rahaa. Nyt on ollut niin hienoja ilmojakin ja kesäkin tulossa että eihän tässä voi olla kuin hyvällä tuulella ja into päällä.

Viime aikoina on tullut tosiaan käytyä tallilla ahkerasti, ja toivon mukaan sitä jatkuu koko kesän. Pääasiassa olen ollut koulutunneilla mutta Essi sai vihdoin kammettua mut mukaan myös estetunnille. Jostain syystä kehitin itselleni aikamoisen hysterian siitä miten vähintäänkin iskee kualema jos menen lähellekään esteitä, mutta turhaan sitä lopulta jännitti. Kun kipuaa hevosen selkään ja miettii tehtäviä ja suorittamista ja tekee sitä mitä on tässä koko kevään harjoitellut, niin eihän siinä mitään ollut. Toki nyt ei kaikki mennyt nappiin ja tuli vähän säheltämistäkin, mutta pääasiassa jäi oikein kiva fiilis ja alkaa pikkuhiljaa se esteintokin nostaa päätään. Pitäisi aina myös muistaa sekin, että monesti se opettaja tietää paremmin mihin kykenet ja osaa arvioida taitoja ulkopuolisena eikä hysterian värittämänä. Ehkä tästä nyt tosiaan rohkaistuu ja pääsee kunnolla estetreeninkin makuun.

Tässä välissä olen ehtinyt kokeilla myös Toukolan uutta tulokasta, Ressua. Hauska mennä vaihteeksi ponilla, onneksi olen tälläinen tappijalka niin ei jalat raahaa maata siinä mennessä. Oikein kiva tapaus oli Ressukin, alkuun vähän ihmetteli uutta tyyppiä mutta nopeasti rentoutui ja oli oikein mukava tunti.

Sinänsä ollut huvittavaa huomata, että vaikka muillakin hevosilla saa hyviä onnistumisia ja tunneista jää hyvä mieli, todelliset kiksit tulee pääasiassa Rillolla ratsastamisesta. Eihän sen kanssa mitään ihmeellisiä kuvioita suoriteta, vaan harjoitellaan tärkeitä perusasioita, mutta uskomattoman hyvän onnistumisen tunteen pystyy niistäkin saada. Tänään harjoteltiin ihan perusjuttuja laukan suhteen, nostoja ja pehmeitä siirtymisiä. Itselleni on paha tapa, että kun jännitän jotain tilannetta tai hevonen vähän häsää, alan sähläämään ja jään jännittyneeksi kuin suolapatsas sellaisissa asioissa joita en koe hallitsevani. Rillon kanssa laukannostoissa se vaan korostuu, kun sen sijaan että istuisin liikkeen mukana, jään jännittyneeksi vähän etunojaan ja käsi jää lukkoon. Rillolla on vielä todella iso ja voimakas laukka, ja jos annat vähänkin liikaa pohjetta se lähtee laukkaan todella isolla ponnistuksella. Siinä sitä aina meinaa kiikahtaa varsinkin jos olet kuin suolatönkkö.. No, tänään sai kovasti onnistumisia tuossakin asiassa, alun jälkeen hyvää rentoutumista ja muutaman hyvän siirtymisenkin. Niinkin pienet asiat riittivät siihen, että saa todella hyvän mielen koko loppuillaksi ja tekisi mieli mennä heti toinen tunti siihen perään.

Jos en vielä aiemmin ole hehkuttanut tarpeeksi, niin Rillo on kyllä aivan mielettömän upea tapaus. Niin kuin Vappu omassa kirjoituksessaan totesi, todellakin oikea hyvänmielen hevonen. Onnistuessaan sekin välittää intoa ja tyytyväisyyttä mikä vain lisää ratsastajan fiilistä. Pieni poika aina yrittää täysillä vaikka itse sähläisi kuinka,  yrittää ja yrittää ja tekee kaikkensa. Niin kultainen tyyppi <3 Yleensä pyrin välttämään tykästymistä hevosiin, varsinkin toisten omistamiin, mutta Rillo on kyllä sellainen että se vie sydämen mennessään kysymättä. Vaikka tässä kevään mittaan on ollut turhautumista ja hankaluuksia, se on myös opettanut aivan mielettömästi ratsastuksesta ja todella mukavaa tuntea miten kehitytään yhdessä ja miten suhde kasvaa. Pieni hevonen suurella sydämellä.

Koko kirjoitus muuttui näemmä pelkäksi hehkutukseksi, mutta pienistä onnistumisista ja joskus isoistakin pitää se ilo repiä. Ja tämä olkoon myös itselleni muistutukseksi, voi sitten lukea kun taas iskee niitä turhautumisia ja hankaluuksi. Joskin senkin saanut taas todeta, että mitä isompi turhautuminen, sen kun saa ylitettyä tulee yleensä myös isoja edistysaskeleita. Älkää siis masentuko, vaikka välillä menee huonosti, se kuuluu asiaan ja ilman kuoppaa ei tule nousua (ainakaan niin isoa).

Vielä lopuksi haluan muistuttaa, että hevoset yrittävät aina parhaansa, kohdelkaa niitä reilusti ja purkakaa ketutus vaikka hakkaamalla omaa päätä seinään.

Kirsi

Ratsastukset ja varustehaaveilua

Olen päässyt nyt viikon aikana kivan paljon ratsastamaan, kävin siis keskiviikkona, perjantaina, sunnuntaina ja nyt maanantaina. Kuten keskiviikosta kerroin, silloin tapahtui jotain ratkaisevaa ja keksin miten Wanda toimii. Perjantaina estetunnilla aloitin kuitenkin Rillon (r. Amarillo -07) kanssa. Viimeksi menin sillä joskus helmikuun pakkasissa, ja silloin meno oli lähinnä sellaista hölkkäilyä. Mutta Rillo on ihan mielettömän symppis ja niin sellanen hyvän mielen hevonen, että sen selässä tulee aina hyvälle tuulelle. Perjantaina meillä sujui ihan kivastikin, tai ainakin selkään poni tuntui kivan rennolta ja tahdikkaalta. Jotain tekemistä saattaa tietysti olla myös sillä, että itse ratsastan ainakin vähän paremmin verrattuna parin kuukauden takaiseen, ja tietysti myös Rillo kehittynyt.Tehtiin vähän kavalettia ja muutaman kerran ristikkoa diagonaalilla, ja lopetettiin heti hyvään hyppyyn - sekä hevonen että ratsastaja alkoivat olla hieman väsyneitä ja se näkyi kyllä myös keskittymisessä. 

Vaihdettiin sitten kuitenkin vielä hevosia ja hyppäsin Wandan kyytiin. Työskentelin sileällä ja ympyrällä kavalettia. W tuntui todella kivalta, vaikka ajoittain se olikin aavistuksen vahva. Kehitys kuitenkin ihan huima vielä viikon takaiseen verrattuna! Tunti siis venyi puoleentoista ja kahteen hevoseen, mutta olin päivän päätteeksi ihan positiivisilla mielin. 

Sunnuntaina oltiin Kirsin ja Rillon kanssa estetunnilla, ja jatkettiin töitä Wandan kanssa. Pikkutamma oli jotenkin vähän jännä. Ehkä vähän pohkeen takana, mutta en jotenkin uskaltanut korjata sitten tarpeeksi jalalla siinä pelossa että kaikki räjähtää käsiin. Alkuverkassa oli kuitenkin myös hyviä pätkiä, ja etenkin laukoissa W rentoutui hyvin. Jatkettiin jälleen yksittäistä kavalettia, ihan senkin takia jo että oma estesilmä kehittyy. Itsellä ainakin pitkän hyppytauon jälkeen vähän vielä hakusessa se paikan näkeminen, mutta nyt hyppyjen ja toistojen myötä alan yhä paremmin tuntea jo aikasemmin mitä tapahtuu ja miten pitäisi ratkaista. Tehtiin erilaisia teitä ja suunnanvaihtoestettä diagonaalilla - Wanda vaihtoi tosi kivasti vasemmasta oikeaan. Mutta sitten kun alettiin tekemään S-kaaren tyylisesti yksittäistä estettä niin, että sen jälkeen tuli jatkaa oikealle, alkoivat ongelmat. Oltiin aikaisemmin siis käännetty aina vasemmalle, ja nyt Wanda sitten päätti että hän ei tasan aio jatkaa matkaansa oikealle. Välillä päästiin niinkin hyvin, että laukka vaihtui oikeaan ja päästin oikeaan suuntaan muutama askel, mutta sitten vaihtuikin silmänräpäyksessä suunta. Itse olin taas vähän hidas ja huokaisin jo liian aikaisin, kun taas mentiin. Pysäytettiin sitten muutaman kerran heti esteen jälkeen ja lopulta saatiinkin tehtyä se kaarre oikealle - vastalaukassa tosin.. Pääsin kuitenkin hyppäämään jo viiden esteen rataa, ja W oli kyllä kiva. Muutama ajatuskatkos joo ja oon edelleen vähän hidas mm. laukanvaihtojen ja pidätteen kanssa, mutta nyt touhussa alkaa olla jo jotain järkeä. Esteille näin paikat hyvin ja kaarteetkin sain ratsastettua ihan kivasti, kun vaan muistin vaihtaa sen laukan ajoissa. Wandalla on kyllä ihan mieletön pomppu, etenkin okserille se teki ihan jumalattoman voimakkaita hyppyjä!
 

Hyppelyiden jälkeen pidettiin Kisatiimin miitti, tosin vain neljä meistä pääsi paikalle, mutta eihän se toki haitannut. Suunniteltiin tulevaa kesää ja kaikkea kivaa uuttakin luvassa. ;) Saatiin myös meidän kisapaidat - laitan niistä kuvan tohon loppuun - ovat kyllä ihan tosi kivat. Samoin kisahuovat ja -huput tuli, ja ne on ihan törkeen mageet!

Tänään olin Johannan koulutunnilla, ja treenattiin mua nopeammaksi. Wanda tuntui todella kivalta, mutta oikea kierros tuottaa etenkin laukassa ongelmia. Tosin tähänkin löytyi ratkaisu: Mun ulkokylki menee kasaan ja sisäjalka nousee kun yritän sillä aktivoida sisätakasta, ja laukkaan siis itse ulospäin. Onneksi löytyi se ongelma, koska nyt päästään korjaamaan sitä. Tehtiin esim. laukkavolttikahdeksikkoa, jossa keskellä laukanvaihto käynnin kautta. Mun kylkiongelma kulminoitui juurikin tässä tehtävässä ja voltissa oikealle. Sain kuitenkin ratsastettua pari kivaa käyntisiirtymistä, kun muistin tehdä siirtymän istunnalla enkä kädellä. Kompensoin mun satulasta irtoamista siis korjaamalla esim. pidätteen kädellä, kun oikeasti pitäisi istua liikettä vastaan. Nyt sain kuitenkin kiinni ajatuksesta ja fiilikset olivat tunnin jälkeen  ihan huiput! Nyt vaan useammin ja enemmän ihan sitä koulutreeniä. Noi esteet vaan vähän vei mut mennessään.. ;D

Palatakseni varusteisiin, voisinkin vähän listata muutamia juttuja mitä on mun omalla hankintalistalla.

Ensinnäkin - ilmastoitu kypärä. Mulla on useamman vuoden ollut nyt Charles Owenin Hampton -kypärä ja tykkään siitä ihan todella paljon. Se sopii niin esteille kuin kouluunkin ja on jotenkin mun tyyliin: ajaton, tyylikäs ja perinteinen. Se on kuitenkin todella kuuma lämpimällä säällä, ja kotikypäräksi haluaisin jonkun vähän kevyemmän. Lami-Cellilla on muutamia tosi kivan näköisiä, kuten  Swarowski-koristeinen. Se ei ole ihan älyttömän kalliskaan, mutta päädyn luultavasti johonkin vähän edullisempaan, koska tosiaan lähinnä haussa kypärä kotitallin treeneihin. Onneksi samalta merkiltä löytyy muitakin kivoja malleja eikä ihan näin arvokkaita.

Seuraavana uudet saappaanvarret. Nykyiset Wahlstenilta ostetut on vähän huonon malliset, eivätkä ihan edustavimmatkaan. Löysin Hööksiltä omaa silmää miellyttävät varret, jotka itseasiassa tilaankin nyt samoin tein. Alunperin olin ostamassa Dyonin vasemmalla olevia varsia, mutta ne eivät istuneet mun jalkaan sitten ollenkaan. S-koko oli pohkeesta tiukka, mutta M puolestaan sitten taas ihan liian pitkä. Kokeillaan nyt  näitä JH Collectionin. Vähän tietysti huolestuttaa, että ovatko  kuinka kestävät, mutta laitetaan  reklamaatiota  menemään jos hajoavat parissa kuukaudessa. Reklamaatioistahan mulla on jo hyvää kokemusta, koska kerran jos toisenkin palauttanut Kingslandin ratsastushousuni liikkeeseen, kun about 4kk käytön jälkeen housuissa ei ollut yhtäkään ehjää saumaa. Josta päästäänkin seuraavaan...

Siis ratsastushousuihin. Oikeastaan näille ei nyt mitään tulenpalavaa kiirettä ole, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :) HV Pololla on muutamat kivat, mutta niin on myös esim. B. Vertigolla ja Euro-Starilla. Pidän edelleen kuitenkin silmät auki, josko löytäisin vielä jotain vaihtoehtoja. Jos vaikka sitten kun treeni näkyy myös housukoossa pari kokoa pienempänä - motivaatiohousut siis.

Saatoitte ehkä huomata että mussa on ehkä vähän varusteurheilijan piirteitä, mikä onkin totta. En kuitenkaan ole mikään fanaattinen "joka viikko jotain uutta kaikki rahat palamaan" -shoppailija, vaan pikemminkin sitten kun jotain tarvitsen, ostan mielummin sellaista mikä kestää ja mistä itse tykkään. Musta on kiva kuitenkin seurata myös ratsastusmuotia ja uusimpia villityksiä, ja siksi voisinkin tehdä kesän uusista mallistoista sellaisen haaveilukollaasin!

 Nyt kuitenkin meen pakkaamaan, koska huomenna aamulla suuntaan Helsinkiin ja takaisin tulen  lauantaina myöhään illalla. Ei jotenkin yhtään nappaisi, mutta toisaalta, toisessa päässä odottanee toivottavasti se unelmien täyttymys, paikka tiedekunnassa. Ja jos ei tänä vuonna Helsingissä, niin sitten.. Palataan siihen heinäkuussa;)

Vielä pari fiilistelykuvaa, kesä ja kisat!

Vappu

Vappuestekisat 2012

Kesä 2012

Aluekoulukisat 2012 - tässä myös mun aarre, Pikeurin ihana kisatakki.

Onnistumisia

Superhienoista kuvista kiitos Anselle:)

Alunperin otsikon piti olla jotain "menetettyjä mahdollisuuksia ja loistavia fiiliksiä" -tyylistä, mutta yhtään mahdollisuutta ei ole sittenkään menetetty, vaan pikemminkin uusia ovia avautui. Tästä lisää kuitenkin myöhemmin. Loistavat fiilikset kylläkin pitävät paikkansa. Luvassa lyhyet briiffaukset ratsastuksista ja tulevaisuudesta.

Palataan taas liian pitkälle menneisyyteen, siis viime perjantaihin, jolloin oltiin Essi M'n kanssa hyppäilemässä. Olin ihan henkisesti valmistautunut menemään Wandalla, mutta yllätyksekseni sainkin ratsukseni tallin kv-areenojen tähden, hienon Millien. Aluksi olin suoraan sanoen ihan jäässä, koska a) en ole luultavasti eläessäni istunut yhtä hienon hevosen selässä b) takana oli parin viikon hepastustauko ja jäin taas vähän hengailemaan. Essi sitten pisti meitä vähän kuriin ja lopulta sain Millin hidastamaan vauhtiaan.. säälittävän vähän. :D Asiat kuitenkin saivat ihan uuden käänteen, kun aloin ajatella mitä siellä selässä taas teen. Kun haluan hidastaa - ajattelen. Kun haluan yhden laukan pois tai lisää - ajattelen ja naks, kavaletille osui tyyliin jokainen lähestyminen. Olin kyllä ihan yhtä hymyä jo tässä vaiheessa ja myös vähän kuollut, kun aloin oikeasti taas ratsastamaan. Tultiin muutamia kertoja pitkällä lähestymisellä myös pientä ristiä, mikä tuotti taas ikävän paljon ongelmia mun omassa tekemisessä. Miten voi olla niin vaikeaa hypätä yksi pieni este kentän pitkältä sivulta? No todella vaikeaa kun kysytään multa. 

Jatkettiin kuitenkin puomi-puomi-pysty jumppikselle. Puomit lisääntyi esteen edessä vähitellen, ja tulin Millien kanssa lopuksi myös jo vähän esteen kokoista estettä (pysty siis lopulta ehkä joku 115cm.) About metriin/kymppiin asti meni ihan ongelmitta, mutta sitten vaikka kuinka yritin pitää pään kylmänä, niin vikalla jumpan puomilla heitin kaiken pois ja tuijotin kauhuissani esteen yläpuomia - hevonen todellakin pysähtyi ja hyvä että pysähtyikin, koska keräilin itseni ja päästiin uudella yrittämällä helposti yli. Millie oli ihan mieletön, ihan kone! Tästä sais itselleen ihan todella kivan hevosen, jonka kanssa saa varmasti todella hienoja fiiliksiä niin sileällä kuin esteilläkin. Ainakin mä olin ihan seitsemännessä taivaassa huolimatta sateesta, joka yllätti meidät. Kaikki lähestymiset ja hypyt tuntui niin helpolta,  Millien asenne tehtäviin oli tyyliin "pysy sä vaan kyydissä ja istu nätisti niin mä hoidan loput." ;)

Sunnuntaina sitten jatkettiin Wandan kanssa. Huuuuuuuh........ Kaikki tuntui taas niin vaikealta. Alkuverkoissa W oli vähän enemmänkin menossa, mutta sain sen kuitenkin lopulta vähän tahtiin. Tehtiin neljää puomia ympyrällä, vasemmalle onnistui tosi kivasti, mutta kun suunta vaihtui oikeaksi niin kaikki levähti käsiin. Tultiin sitten ravissa muutaman kerran ihan hyvin ja jätettiin se siihen. 

Seuraavaksi tehtiin puomi-kavaletti väliä kolmella laukalla. Wanda pikkusen lähti puomilta ja voin kertoa että mentiin melko reippaat kolme laukkaa. Muutaman toiston jälkeen se vähän tasoittui, mutta jatkettiin kontrollia pienellä ympyrällä puomi-kavaletti tehtävällä. Nyt Wanda tuli ihan hyvin kiinni.

Lopuksi sitten pientä rataa: Puomit ympyrällä,  puomi-kavaletti -linja, toiselta sivulta kavaletti - kolme laukkaa - puomi ja ympyrä vielä uudestaan. Eka rata ei ollut oikein hyvä, mutta seuraava jo huomattavasti parempi ja tasaisempi. Tästä myös videota, lataan sen Youtubeen nyt piakkoin samalla kun laitan muutamia Viltsupätkiä kotoa ja kisoista. (Viltsuhan muuten myytiin.) Tältä tunnilta on kuitenkin myös kuvia, kun nappasin kaverin mukaan kuvailemaan. 

Tänään mulla oli synttärit ja vietin laatuaikaa Wandan kyydissä. Aluksi meno oli taas ihan kamalaa, mutta sitten Essi pistikin meidät ruotuun ja nopeasti sitten alkoi oma ratsastus ja hevosen liikkuminen muuttua. Työstettiin ihan kaikkia askellajeja ympyrällä ja ratsastettiin W:tä vaan läpi, ja se tuntui kyllä aivan sairaan hyvältä ihan kaikissa askellajeissa - koko loppuajan alun katastrofin jälkeen. Eikä se vaatinut sen enempää kuin että ratsastaja alkoi taas tehdä jotain siellä satulassa. Välissä tultiin sitten puomeja ja pikku estettä, ja ero kaikkiin edellisiin kertoihin Wandan kanssa oli ainakin selästä käsin analysoituna huima. Siirtymiset oli rauhallisia ja W pysyi koko ajan rentoja. Ainoan ongelman tuottivat taas puomit oikealle. Tarkoitus oli siis tulla kaksi puomia laukassa varmaan jollain 13m halkaisijalla ympyrällä, mutta mä en vaan tajua miten en saanut hevosta kääntymään, vaikka se laukkasi kivasti jne. Okei käänsin yhdestä kohtaa aina liian myöhään ja äääääh.. Mutta treeniä vaan nyt etenkin oikealle, ja oon kyllä todella tyytyväinen tän päivän heppailuun.

Seuraavan kerran pääsen tallille perjantaina ja sunnuntaina, ja sunnuntaina meillä on myös Kisatiimin palaveri. Seuraavat kisat ovat ilmeisesti kesäkuun alussa, lauantaina sekä sunnuntaina, toisena esteet ja toisena koulu. Sitä ennen varmaankin rataharjoitukset taas kotitallilla.

Kaikki kuvat on siis sunnuntailta. Miksei kameraa oo ikinä silloin paikalla kun onnistuu! :D

Vappu

Jeij ja ketähän taas viedään..:)

Voisi luulla että ylitetään isompaakin estettä

Tuli vissiin vähän yllätyksenä ratsastajalle tää ratkasu :D

120cm?