Kesän kynnyksellä

Vihdoin ja viimein saa taas itsekin jotain aikaseksi, jopa kirjoitettua. Takana on niin harjoituskisa kotikentällä, tehoviikonloppu ja toinen raviluokka Rillon kanssa Artjärvellä, ja tietysti mukava määrä harjoitustunteja.

Tuossa jo jonkin aikaa kärsin pienestä motivaatiopulasta, mikään ei oikein tuntunut onnistuvan ja tasapaino tuntui olevan vaikea saavuttaa. Selästä johtuen toinen jalka on reistaillut urakalla, puutuen ja kipuillen, enkä oikeastaan tajunnut itsekään miten paljon se vaikuttaa ratsastaessa. Tai paremminkin, ei vaikuta.. Nyt on jo hieman paremmalla mallilla, ja kummasti tuntuu tunnitkin sujuvan paremmin ja fiilis on huomattavasti korkeammalla. Ehkä se tästä, kun tajuaa pitää itsensä paremmassa kunnossa ja olla ruoskimatta itseä liikaa, jos aina ei onnistukaan.

Tehoviikonloppu meni osittain tuskaillessa kun ei onnistu, maanantai-aamun kisa meni sinänsä ihan ok, suoritus oli ilmeisesti ihan siisti mutta mitään sen hienompaa en saanut aikaiseksi. Prosentteja taisi olla 58% ja risat, eli petrattavaa on todella paljon. Rillo käyttäytyi kyllä todella mallikkaasti, siihen voi aina luottaa ja se auttaa kyllä kovasti poistamaan jännitystä. Vielä kun muistaisi itse radalla esim. hengittää, jännitystä ei kyllä pahemmin ole mutta ehkä osaltaan keskittyminen on liiankin kovaa, tai keskityn vääriin asioihin. Kisoissakin jalka vaivasi jonkin verran, kirrasi ylös ja jalustin karkasi kokoajan jalasta. Tyhmänä jäin vielä etsimään sitä ja osa keskittymisestä herpaantui siihen, olisi pitänyt antaa olla.. No, joka kerta oppii jotain uutta, ensi kerralla tietää paremmin. Harjoitusta vaan ja oma fiilis paremmaksi ja kroppa kuntoon, niin eiköhän niitä parempia tuloksia ala tulla.

Kuva kotikentältä harjoituskisoista

Kisojen jälkeen tuli puolipakollinen parin viikon tauko, ensin lepuuttelin jalkaa ja sen jälkeen iski ärhäkkä flunssa. Oli kyllä mukava fiilis päästä takaisin hevosen selkään, toivon mukaan kesän pystyy harrastamaan täysillä eikä tuollaisia taukoja enää tule, karmea väli :D Ensimmäiset tunnit flunssan jälkeen meni tosin osittain puolikuntoisena, tiistaina ja keskiviikkona oli peräkkäiset yksityistunnit ja keskiviikkona tuntui että pudottaudun vaan alas ja jään hiekalle makaamaan, niin lopussa kunto oli. Tiistaina kyllä sain tähän asti parhaimmat pätkät Rillon kanssa, tehtiin askeleen lyhentämistä ja pidentämistä, ja yhtäkkiä jotain vaan naksahti ja sitten Rillon kanssa vain leijuttiin eikä olisi malttanut millään lopettaa. 

Keskiviikon laukkaharjoituksetkin sujuivat kohtuullisesti, osa hyvin ja osa vähän sinnepäin... Tunnilla myös perjantaina ja lauantaina, lauantaina kokeilin ensimmäistä kertaa Wandaa. Alkuun tuntui tosi oudolta kun hevonen oli niin siro, ihan kuin se olisi loppunut kesken. Omasta mielestäni meni suhteellisen hyvin ensimmäiseksi kerraksi, olin ainakin itse ihan yllättynyt. Ilmeisesti olen myös päässyt hiljalleen eroon reisillä satulaan kiinni tarraamisessa, sillä kuuleman mukaan W ei ole niin innostunut liikkumaan jos joku liisteröityy kiinni reisillä, miksiköhän? :P 

Kuitenkin tunnista jäi todella kiva fiilis, ja tuli todettua että Rillo on kyllä opettanut todella paljon eteenpäin. Se on välillä mulle tosi vaikean tuntunen ratsastaa, tekee kyllä kun pyydät oikein, mutta se ei aina tunnu olevankaan niin helppoa... Käden pitää olla todella vakaa kokoajan, itse pitää pystyä olemaan tarkasti tasapainossa ja olla jäämättä puristamaan jaloilla. Kevät tässä on harjoiteltu, mutta nyt alkaa tuntua että oikeasti alkaa olla jo valoa tunnelin päässä. Kyllä istuntavirheet osaavatkin istua aikuisella sitkeästi, mutta ei siinä auta kun harjoitus harjoituksen perään. Sen kun aina muistaisi ja saisi hyvien hetkien fiilikset laitettua pulloon, niin voisi niistä vetää kiksejä tarpeen vaatiessa :D 

Kirsi

Kevättä rinnassa?

Heipä hei taas!
Kyllä huomaa että talvi alkaa viimein olla takanapäin  kun tunnilla sattuu ja tapahtuu. Oikeasti. Eilenkin tunnilla huomattiin, että se joka väittää ratsastuksen olevan pelkkää matkustamista, eikä ole extreme-lajia nähnytkään, valehtelee. Ei paljon ehtinyt maisemia katsella kun ratsuna oli Viltsu. :D Vaikka tietojeni mukaan herra on ruunattu, tuntui kyllä että alla oli ori. Arvioituna  kaikki neljä jalkaa oli ilmassa samaan aikaan ainakin kuusi kertaa, mutta kyllä herra kulki hienosti epämääräisten hyppelyiden jälkeen.

 Olen päässyt pikkuhiljaa jo eroon liian varovaisesta ratsastuksesta, mutta silti alkaa löytyä jo tietynlainen herkkyys, ratsastajana olen aika varovainen mielestäni, mutta ehkä liiankin varovainen. Joskus kuukausia sitten ajatukseni oli lähinnä tämä: " Jos hevonen ei siirry raviin nyt, niin kai me sitten jatketaan käynnissä kaksi kierrosta ja kysyn sitten uudestaan." Olen tajunnut tässä että kyllä hevoselta saa ja pitää pyytää enemmän. Tajusin myös että vaikka järki sanoo jättämään hevosen kyljet rauhaan, ja hidastamaan tahtia, Viltsun kanssa se on jo pahemman luokan virhe. Viltsu kyllä huomasi kaikki tilaisuudet kun keskittyminen herpaantu, kerran tumpsahdin sieltä maahankin, en onneksi pahasti, ja sen jälkeen aloin jo vähän suuttua sille ja päätin että nyt tehdään töitä, ja me tehtiin. Ne kaksi viimeistä minuuttia tunnista oli varmaan meidän parhaat pätkät Viltsun kanssa, siltä se ainakin selässä tuntui. Löysin oikean paikan satulasta + ryhdin, ja hevonenkin rentoutui enemmän, loppuravit sujui niin letkeästi että olisin voinut jatkaa toisenkin tunnin perään.

 Parantamisen varaa on vielä paljon, mutta ollaan kuitenkin menossa oikeeseen suuntaan. Viltsu opettaa tosi hyvin ratsastamaan koko ajan ilman mitään pausseja, ja koska hevonen on niin osaava sen kanssa oppii myös tekemään asioita ja kiemuroita. Todella laadukas ja miellyttävä hevonen. :)

Treenit jatkuu ja toivottavasti tuloksia saadaan paljon lisää. Pari viikkoa on ainakin mun osalta vähän hiljasia kun kaikki viimeset kokeet lävähtää naaman eteen kaikki peräkkäin, toivon silti että aikaa jää tallillakin oloon, Saa nähdä. (:

Katariina

Estejuttuja

Huuuuh... Viime bloggauksesta on jo liian kauan aikaa, mutta valitettavasti aika ei vaan tänä keväänä riitä kaikkeen ja jotain asioita on pakko lykätä. Kolme-neljä päivää viikosta menee Helsingissä istuen puolet päivästä kansalliskirjastossa ja loppuosa valmennuskurssilla, ja yöllä pitäisi saada tehtyä kertaukset, tekstit Suomen Pankille (euro.fi, käykää tsekkaamassa, paljon hyvää tietoa taloudesta nuorille ;)) ja nukkuakin jossain välissä. Perjantaista ja sunnuntaista on varattu jonkin aikaa heppastelulle ja loput yllättäen lukemiselle.. Kun tähän yhdistetään sitten vielä sali- ja juoksutreenit, niin on alkanut todellakin ymmärtää "vuorokaudessa ei riitä tunnit" -lauseen todellisen sisällön. 

Tulin eilen yöllä kuitenkin käymään Lahdessa, kunnes taas sunnuntaina suuntaan velvoiteoikeuden välikokeeseen. Mutta koska tää on kisatiimin blogi ja harvaa tuskin kiinnostaa kuulla vuodatusta pääsykoestressistä, mennään siihen mistä alun perin pitikin tulla kirjoittamaan: estetunteihin!

Täytyy palata ajassa niin paljon taaksepäin että en edes tiedä missä viikossa mennään. Ehkä siis pari viikkoa sitten meillä oli estekatsastukset, luvassa perustehtäviä pienillä kavaleteilla ja puomeilla ja ratsuna mulla Viltsu. Alku meni ihan hyvin, mutta jossain puolen välin jälkeen olin ratsastanut V:n kylläkin tarkoituksetta "pikkusen" paineeseen, eikä siitä voi seurata mitään hyvää. Viimeistään esteen jälkeen kaikki energia meinasi ja räjähtikin sitten vähän käsiin ja Vappua vietiin. :) Mä itse uskon että toi paineen kerääminen ja prässäily - jota en todellakaan siis tehnyt tarkoituksenmukaisesti - on perua ja tiukasti alitajunnassa niiltä ajoilta, kun alla oli sotanorsutyyppiset eläimet. Kuten varmaan yksi mun elämän tähänastisista hevosista tärkein, Everita, joka kylläkin muutti jo tuolta mun entiseltä ratsastuskoululta viettämään rauhallisempia päiviä yksityiseksi.

Everitan kanssa Takkulan aluekisoissa.

Mutta joo, hyviä pätkiä, tosin liikaa myös niitä huonoja.

Seuraavalla viikolla jatkettiin sitten estehyppelöiden merkeissä. Perjantaina löysin itseni Wandan selästä, kun oltiin Essi M:n ja Rillon kanssa Essin estetunnilla. Verkkailu oli vähän tehotonta, olin jättänyt työskentelymoodin.. jonnekin. Kuitenkin kun alettiin tekemään ravissa kolmea puomia ympyrällä, aloin taas vähän niinku ratsastaa ja W tuntui kivalta, vaikkakin ajoittain aavistuksen löysältä, mutta napakalla huomautuksella sekin keräili sitten itsensä. :) 

Jatkettiin kontrolliharjoituksen merkeissä, kun tehtiin lankkusuhteutettua ensin ravissa, ja ensimmäisen hypyn jälkeen tarkoituksena pysäyttää hevonen. Ekalla kerralla jäin taas vähän toivomaan parasta ja pysähdys jäi vähän myöhäiseksi, mutta nopeasti sain taas tatsin ratsastukseen ja parani huomattavasti. Tehtiin linjaa myös laukassa, väliin taidettiin tehdä neljä laukkaa. Välillä oli ensimmäisen hypyn ponnistus vähän hävyksissä, mutta aloin sitäkin sitten pikkuhiljaa nähdä. Estesilmä vaan vähän vielä unessa neljän kuukauden tauon jälkeen, mutta nyt vaan paljon hyppyjä alle niin kyllä se sieltä taas tulee.

Lopuksi yhdistettiin linja ja pitkä lähestyminen pitkän sivun kavaletille. Kun muistin pistää kaarteessa takapuolen satulaan ja ratsastaa onnistui myös mulle ah niin myrkyksi muodostunut pitkä lähestyminen. 

Lauantain viettelin taas pääkaupungissa, mutta sunnuntaina suuntasin jälleen tallille, luvassa estetunti Wandalla.

Tehtiin suoraa ja kaarevaa suhteutettua, kääntämistä ja vähän erilaisia lähestymisiä. Kun alettiin hyppäämään Wanda heräsi horroksesta, ja siitä kyllä löytyi se pikkuinen täykkäri, koska mä sain taas vähän kyytiä. :D  Eikä, W piti vähän hauskaa ja onhan se kiva kun hevosillakin on kivaa, välillä saa olla vähän villi. Jossain vaiheessa kuitenkin palattiin järjestykseen ja mä kokosin itseni, jolloin tehtävät lähti sujumaan. Tehtiin mm. pientä ristikkoa vähän lyhyemmällä kaarteella, ja W tuntui tosi kivalta. Se keveni ja imi hyvin esteelle, ainoa ongelma oli että muutaman kerran tultiin väärällä laukalla alas. 

Tehtiin lopuksi pientä rataa, mutta en kyllä muista miten se meni. Vikalla kerralla sain pari todella, todella hyväntuntuista pätkää, kun istuin satulaan ja rauhoitin itseni, enkä lähtenyt asioiden edelle. Tähän oli suorastaan loistava lopettaa. :)

Tultiin myös siihen tulokseen, että mun on parempi nyt harjoitella Wandan kanssa itseni kuntoon, koska se antaa niin paljon enemmän anteeksi kuin Viltsu, ja kestää tota mun tiedostamatonta prässäystä. Lisäksi mulle itselleni on paljon helpompi lähteä korjaamaan pinttyneitä virheitä Wandalla, kun ei tarvitse miettiä joka hetki, että mihinköhän seuraavaksi mennään. Ja sitäpaitsi W on muutenkin ihan huippukiva pikkutamma! 

Tällä viikolla en siis ratsastamaan pääse, mutta ensiviikolle vähän mietin josko menisin hyppäilemään yksityistunnille, sen lisäksi sitten yksi normitunti. Ja vaikka nyt haluisinkin vaan hypätä, niin pakko varmaan vähän tota kouluratsastustakin harrastaa jossain välissä. Mutta kuten mä kävin sunnuntain jälkeen facebookiinkin päivittämässä: 

"tää on niin pakollinen heppapäivitys koska meil oli tänää aika superkivaa kavalettitreeniä. mä oon neljässä kuukaudessa ihan onnellisesti unohtanu et esteratsastus on esim maailman siisteintä:D vitsi mul on ollu ikävä puomeja ja tolppia!""

      Vappu

Kauden ekat kisat

Kaikki kuvat c Nina, ninarosa.pic.fi. Kiitos!

Miksi se ei tuntunut tältä?

Maanantaina aloiteltiin aamu jo aikaisin. Me käytiin Katariinan kanssa aamulla tekemässä aamutalli reippaina kuudelta, jonka jälkeen yleisesti hengailtiin. Pesin Viltsun jalat ja pian aloitettiin lettien pyörittely. Hevoset meni koppiin sujuvasti suoraan tallin ovelta pakattuina, ja matka Artjärvelle sujui ihan hyvin lukuunottamatta yhtä navigaattorin aiheuttamaa mutkaa, ja kisapaikallakin kaikki sujui kivasti. Huomaa kyllä, että etenkin kun on isommalla porukalla ja useamman kisaajan kanssa liikkeellä, niin hyvä suunnittelu on ehdottoman tärkeää sujuvuuden kannalta! Oltiin aikataulutettu kaikki aika nappiin ja aikatauluissa myös pysyttiin. Kaikki tiesi tehtävänsä ja sen, missä ollaan milloinkin ja tsempattiin ja autettiin toisiamme. :) Meillä on kyllä ihan huippu tiimi!

Sen enempää jaarittelematta hyppään suoraan omaan verkkaan. Viltsu pisti ajoittain pienen shown pystyyn ja oli kaikkiaan aika jännittynyt. Itse noloilin koko verkan ja haahuilin päämäärättömästi tekemättä mitään.. Kun treeneissä on saanut hyvän pohjan siihen millä sen hevosen voi ratsastaa avuille ja sitten jään vaan matkustamaan sekä könöttämään ja kädet leviää ja jännittyy. Ei siis erityisen hyvillä fiiliksillä radalle.

No sitten itse suoritus. Yksi sana: ärsyttää!! Alitin oman tasoni varmaan tuhatkertaisesti, ja kaikkein harmittavintahan on se, että tiedän että olisin pystynyt niin paljon parempaan jos olisin vaan ryhdistäytynyt! Tein suurinpiirtein kaikki ne virheet, joissa olen viimeaikoina kokenut kehittyväni: käsi jäi kiinni sekä ratsastin vaan ajattelematta mitään ohjelman läpi muutaman mainitakseni. Ja juuri ennen rataa Essi vielä muistutti, että ratsastat vaan rauhassa tehtävän kerrallaan ja vaikka joku ei onnistuisi niin korjaat sitten seuraavassa. Joitain rataharkoissa tekemiä virheitä toisaalta paransin, kuten ylitaivuttamisen. Rikkoja tuli laukoissa molempiin suuntiin ja toisella laukkalävistäjällä Viltsu otti vielä hieman kierroksia ja hypähteli. Lisäksi toinen lisätyistä rikkoi laukalle, mutta saatiin silti siitä seiska - loppulävistäjä olikin ihan ok. Paperi oli tosi epätasainen, sillä jonkun verran oli 7-7,5 ja yksi kasikin, mutta sitten oli sitä kolmosta ja nelosta ihan liikaa.. Ja istunta - vitonen. Noloa! Etenkin laukkaohjelman suoritin oikeastaan kevyessä istunnassa, ja radan jälkeen mua naurattikin koutsin kommentti,  joka taisi mennä suurinpiirtein niin, että "otit sitten tollasen esteratsastajamaisen tyylin, että vähän kevennetään istuntaa." Totesinkin sitten että niin, vaan ne 120 okserit puuttui. Hyvät kommentit ei suinkaan loppuneet tähän, sillä radan jälkeen tuomari sanoi mulle, että mun täytyy ostaa joko satulaliimaa tai kastella ratsihousujen paikat, että takapuoli pysyy kiinni penkissä.. :D

Onneksi mulla on tapana ottaa aika paljon itseeni epäonnistumisista ja nyt on pakko päästä taas nopsaan kisoihin! Kuun loppupuolelle ollaankin ilmeisesti suunniteltu joitain kinkereitä. 

Kivasti kannuskin kääntynyt yläviiston..

Perjantaina kävin muuten ratsastamassa Vilpulla itsenäisesti, se oli aika energinen ja tehtiinkin suht pitkään töitä. Aluksi käveltiin pitkään ja työstin käyntiä niin kauan että V malttoi jäädä odottamaan, sitten siirryin raviin ja tein pari ympyrää ensin harjoitusravissa, jotta en pystyisi itse päästämään Viltsua ravaamaan liian tiuhassa tahdissa, jonka jälkeen ravailin keventäen herraa hyvin kuulolle. Välissä vähän taukokäyntejä, ja sitten verkkasin molemmat suunnat myös laukassa. Tämän jälkeen työstin ravissa sitä, että V ravaa siinä tahdissa ja askelpituudessa jota itse pyydän, ja väliin tein muutamat vastataivutukset sekä takaosakäännökset käynnissä. Tein vielä joitain ravi-laukka siirtymisiä, ja etenkin nostot tuntuivat todella hyviltä! Laukka itsessään oli aika vahvaa, mutta lopuksi sain pari tosi hyväntuntuista pätkää. Loppuun vielä superhyvät venyttelyt eteen-alas ravissa ja kunnon loppukäynnit.

Sunnuntaina luvassa ekat estehyppelöt, kun Essi tsekkaa missä mennään estepuolen osalta. :)

      Vappu

"Huomaamaton" kevytistunta, joka tässä vaiheessa on varsin mitätön verrattunu loppuohjelmaan.. :D

Hups

Tehoviikonloppu lyhyesti

Kaivoin myös mun nahkasaappaat kaapista pölyttymästä ihan vain muistaakseni miksi ne sinne alunperin päätyivät. Nää on mulle siis nilkasta ihan liian isot ja meinaavat tippua jalasta. :D Jos joku kaipaa itselleen hyväkuntoisia Cavallon estesaappaita naruilla + vetskareilla koossa 39 ja vielä kohtuuhintaan niin ottakaa yhteyttä.

Bloggaukset tulee nyt tosi myöhässä, mutta olin melkein koko viikon Helsingissä enkä ole ehtinyt ajatella koko bloggaamista. Kaikki aika on siis mennyt valmennuskurssilla ja nenä kirjoissa kirjastossa, sen yhden vapaan hetken perjantaina kulutin tallilla. Nyt siis luvassa ensin ajatuksia tehoviikonlopusta ja kohta perässä kisapostaus.

Lauantaina aloiteltiin tehokurssi, jolla meitä oli vain kolme. Luvassa oli siis todellakin tehokasta oppimista! Ensimmäisen tunnin menin Wandalla, suloisella hollantilaisella pikkutammalla. Aluksi jäin  puristamaan kamalasti reidellä ja pitämään liikaa kädellä sekä  puristamaan pohkeella, ja tammahan vain hyytyi hyytymistään. Muutamien ravilisäyksien ja välittömän reaktion vaatimisen jälkeen Wanda tuli kuitenkin ohjan ja pohkeen väliin ja alkoi toimia kivasti. 

Aloiteltiin siis ihan tavallisella ravi-käynti verkalla, jonka jälkeen jatkettiin tekemään keskihalkaisijalla I:ssä pysähdys ravista. Ekat pysähdykset oli ihan kädellä, mutta tajusin nopeasti korjata paremman valmistelun kautta ja helpotti huomattavasti. Siirtymiset jatkuivat seuraavaksi niin, että tehtiin kaarto radan poikki ja keskellä neljä askelta käyntiä. Itse olin aluksi todella kiireinen ja askeleita tuli vain muutama, mutta kun muistin että mulla on aikaa, niin askeleita tuli tarpeeksi ja ne olivat rentoja. Toki välillä Wanda meinasi reagoida vähän hitaasti pohkeeseen, mutta napakalla pyynnöllä se alkoi kuunnella yhä paremmin.

Laukat tehtiin keskiympyrällä - paljon nostoja ja toisesta suunnasta yksittäistä puomia. Olen tosi tyytyväinen miten muistin ratsastaa aktiivista ravia, tehdä nopean pidätteen ja nostaa laukan. Kerran meinasin lähteä taas vanhaan, eli yllättää hevosen, mutta sain nopeasti nollattua tilanteen tekemällä pidätteen ja keventämällä muutaman askeleen eteen - sitten taas hyvä napakka valmistelu ja nosto. Wandan laukka oli todella matkaavoittava ja tavallaan hidas, hyyvin kenttähevosmainen. :) Lopussa Wanda ravasi oikein kivasti ja letkeästi, tykästyin neitiin kovasti!

Teoriassa käytiin läpi hevosen liikkumista, ja käytännössä päästiin toteuttamaan ja keskittymään eteen-alas ratsastukseen seuraavalla Johannan pitämällä tunnilla. Työskenneltiin lähinnä käynnissä ja keskityttiin paljon ihan itseemme ja sitä kautta hevosen muotoon. Viltsu toimi ihan kivasti, vaikkakin se oli vähän väsyneen oloinen. Mietin  paljon omaa istuntaa, etenkin käsiä, että ne pysyy siististi vierekkäin ja kyynärpäät kyljissä eikä sisäohja vedä taaksepäin.

Sunnuntaina menin Essin pitämän ekan tunnin Viltsulla. Tehtiin asioita, joita olisi seuraavan päivän kouluradalla, ja keskityttiin mun vielä vähän treenaamattomaksi kokemiin peruutuksiin ja tehtiin myös lisäyksiä. Viltsu tuntui ihan hyvältä, vaikkakin peruutuksien kanssa oli vähän ongelmia. Ensin pysähdyksessä se meinasi jäädä vain katselemaan maisemia ja sitten peruutukset meni vinoon ja vähän vastustellen. Monien toistojen jälkeen alkoi kuitenkin toimia ihan kivasti. Lisäyksissä tuli pari tosi hyvän tuntuista, kun vaan muistin valmistella hyvin ja ratsastaa kunnolla eteen.

Teoriassa käsiteltiin vähän hevoskasvatusta, nyt kun Debbynkin pikkuisen syntymä lähenee.. :)

Toisen tunnin ratsastin puolestaan Wandalla Johannan silmän alla. Tehtiin aika itsenäiset alkuverkat ja siitä jatkettiin jonkin aikaa täyskaartokahdeksikolla, jonka keskelle tehtiin voltti vasemmalle. W oli aivan totaalisen pohkeen takana ja meno tuntui ihan kamalalta! Jossain vaiheessa tajusin taas alkaa ratsastaa ja pikkuhiljaa se liike alkoi löytymään, ja lopulta Wanda tuntui ihan OK'lta.

Kurssin jälkeen pestiin kisatiimin voimin heppasten varusteet ja laitettiin aamuksi kaikki valmiiksi.

Kiitokset upeista kuvista Katariinalle! Kaikki photot on otettu siis sunnuntain ekalta tunnilta, Wandasta ette nyt saa mitään todistusaineistoa kun kamerasta loppui akku.

Ja hei, tonne tekstin loppuun on nyt lisätty :)/:( -toiminto, klikkailkaa niitä jos ette uskalla jättää kommenttia! Seuraajia ja kävijöitä kuitenkin on, kun sivun katseluita jo tässä vaiheessa on melkein 2000. ;) Jättäkää myös mielipiteenne siitä, millasia tekstejä ja mistä aiheesta haluatte lukea! Näitä treenibloggauksiahan mä ainakin voisin kirjotella vaikka loputtomiin, mutta ootteko kiinnostuneita esim. varuste-esittelyistä, jostain mielipideteksteistä tai vaikka ratsastushistoriasta?

        Vappu

omg kiva könötys!

Koulukisat Artjärvellä

Minä Vappu ja upe ratsumme Wiljam

Tänään oltiin Artjärvellä koulukisoissa, raviohjelma ja helppo C. Mukaan lähti Viltsu ja Rillo (metsien mies) ja kisaajina oli Vappu, Essi M, Kirsi ja minä. Mukana oli myös Essi ja Johanna ja hyvä kisa hoitajamme Katariina että minun äiti Mari.

Minä ja Viltsu oltiin lähtölistassa 7. Ensin seisoimme Katariinan kanssa odottelemassa että pääsen selkään ja kävelemään Viltsulla. Kun olimme valmiita odottamassa että pääsen verryttely alueelle niin kävelin sen kanssa ulkona olevalla kentällä. Kun oli aika lähteä kohti maneisia niin Viltsu oli jo sitä enne käynnyt aika kuumana joten se hyppäsi tikkuna pystyyn ja tietenkin mä tuun sieltä alas mutta jaloilleen onneksi, parempi ku naama edellä. No se teki sen viellä uudelleen mutta maneisissa verryttely alueella ja radan sisä puolella kun saimme verrytellä hetken siinä, eli tulin sieltä viellä ainakin kahdesti alas mutta nekin jaloileen. Sitten se vähän rauhoitui ja alkokoi vertyä jännityksestä.

Kun meidän rata alkoi niin se meni ihan hyvin, olen ihan tyytyväinen. Hieman oisin kyllä voinnut ratsastaa enemmän ja olla tarkempi. Radan alussa ekalla lävistäjällä Viltsu teki pukki hypyn mutta kyllä me siitä sitten nätisti jatkoimme ravia kohti määrän päätä.

Sen jälekeen se meni hyvin ekä enää juntturoinnut mutta kyllä Viltsu on hieno hevonen ja opettavainen.

Ainakin mitä mä näin miten Kirsi ja Vappu meni  niin niillä meni mun miellestä hyvin. Raviluokassa Essi tuli 2. ja minä 3. Se mmonen pikkunen shettis voitti.

Sain minun mielestäni ihan hyvät prosentit 64.722 ja yhteensä 116,5.

Ja siellä pähkäillään:)

Minä ja Viltsu, yritämme olla edustavia

Kaiken huippu tässä matkassa oli että meinasimme paluu matkalla lähteä Kouolaan ja sitten vappu ajattli että mennään Lahden kautta mutta minä sanoin että "ei me mennään nyt ihan Nastolan kautta" :D ja matkan varrella oli poliisit jotka puhallutti vapun. kyllä alkoin virkamiestä  naurattaamaan kun ikkunasta lemahti hieman arominen tuoksu!:D ja meno matkalla meinasimme ajaa harhaan mutta loppu tulos oli se että sekin oisi viennyt tälle maimaiselle tallille.

Susanna