Onnistumisia ja oivalluksia

Heippa taas !

Näin harmaan "kesän" keskellä ei ole oikein ollut aihetta kirjoittaa, kun tuntui että kaikki tunnit meni vähän penkin alle ja aina vaan petty itteesä vähän enemmän ja enemmän. Enkä keksinyt mitään järkevää "pohdiskeluaihetta", siksi minun osalta tämä hiljaiselo.

Jokatapauksessa. Noin neljä tai viisi tuntia meni istunnan korjauksessa Millin kanssa. Hevonen on tosi upea ja osaava, mutta jokin ei vaan "loksahtanut" pakoilleen meidän kanssa. Millin kanssa on hyvä tehdä kaikennäkösiä istuntaharjoituksia, kun tietää että hevonen niin varma kuin Milli on. Mutta sen ravi.. Ei parhaimmasta päästä, jos ajatellaan siltä kantilta, että siellä pitäisi istua. Tajusin kyllä monta asiaa, ja nyt on muutama mielikuvakin päässä, joita voi hyödyntää jatkossa.

Olen ihminen joka pettyy itseensä aina silloin tällöin. Tai aika useinkin, jos jokin asia ei suju, kuten nyt parin viikon takaiset tunnit, kun tuntui että voisi vaan luovuttaa. Silloin mietin, että voisin pitää ehkä viikon tauon, ja jatkaa sitten uudestaan, koska rupesin varmaankin miettimään liikaa. Miettimään liikaa apujani, miettimään liikaa pidätteitä ja valmisteluja. Kun kaiken pitäisi tulla ns. ajattelematta ja stressaamatta ja häiritsemättä hevosta. Mutta sitten kun jännittää läpi siirtymien ja tehtävien, se alkaa syödä hevosen liikettä ja työmotivaatiota, kun selässä tapittaa joku, joka on kuin tehty metallista.  Mutta sitte tapahtui jotain. Milli vaihtui toiseen hevoseen, Malwaan, ja kaikki rupesi sujumaan taas. Sillä tunnilla hymyilin sisäisesti koko ajan. Hevonen on ihanan kevyt, kun itse ratsastan jo valmiiksi todella kevyellä kädellä, juuri sopivan kokoinen ja muutenkin sopii kuin nenä päähän. Kaikki muutkin ovat jo ihastuneet Malwaan ja voin sanoa että olen liittynyt klubiin.. :D

Eilen oltiin tunnilla Malwan kanssa toista kertaa, ja ihastuin vaan vielä enemmän. Verkattiin kaikki askellajit läpi, ja varsinkin laukassa sain paljon ahaa-elämyksiä ja tajusin että laukkaa tosiaan voi ratsastaa.. Ongelmani on juuri tuo liika herkkyys ja varovaisuus pohkeen kanssa. Käden kanssa ei niinkään. Mutta kun laukattin pääty-ympyrällä pari kierrosta ja hevonen oli tosi super, voin ihan hyvällä mielellä sanoa, että olin ehkä jopa ylpeä itsestäni. Malwa opettaa minua ehkä parhaiten tällä hetkellä tosissaan ratsastamaan ja olemaan vaativa ja päättäväinen. Käveltiin hetki ja ruvettiin laukkaamaan diakonaalilla, ja sen jälkeen pari askelta vastalaukkaa ja takaisin raviin. Niinkin helppo tehtävä, mutta siinäkin on paljon tekemistä. Saatiin muutama kiva nosto, joissa pää ei heittänyt ylös, ja laukka ei kiihtynyt ollenkaan. Ei muutkaan huonoja olleet. Laukattiin molempiin kierroksiin tosiaan diakonaalilla ja olin aika tyytyväinen molempiin suuntiin, vaikka oikea kierros on silti hiukan vaikeampi minulle. Oikea kierros on jo paljon parempi kuin muutama kuukausi sitten, kun pallo oli ihan hakusessa. Paljon on vielä tekemistä, mutta enää ei tarvi alottaa ihan pohjalta.. (; Ravattiin sitten loppuun, ja hepalle iiiiiso kiitos.

Alan taas löytää sitä kuuluisaa "tatsia" tähän harrastamiseen. Ei siis ole lajinvaihto edessä. Ei olisi kyllä muutenkaan, kun en ole sitä luovuttaja tyyppiä, vaikka välillä tekisi mieli heittää pyyhe kehään, mutta sillä asenteella ei oikein tässä lajissa kehitytä. Seuraavaa tuntia odotellessa taas. Loppuviikko menee töitä tehdessä ja juhannusta juhliessa, toivottavasti sää suosii.

Hyvää juhannusta kaikille, ja ottakaa rauhallisesti sitten..! :)
ps. seuraavalla kerralla yritän lupaan saada kuvia mukaan postaukseen.

Katariina

Esteitä urakoimassa

Pitkästä aikaa pitää saada jotain kirjoitettua tännekin. Viime kirjoituksen jälkeen olen kyllä aktiivisesti ravannut tallilla, edelleen sen 3-5 kertaa viikossa. Kehitystä on kyllä tullut mukavasti, niin että pilkunviilaajana itsekin olen ollut satunnaisesti tyytyväinen.

Viimeiset pari viikkoa tunnit ovat olleet paljolti estetunteja tai estekoulua, on ollut ihan hauskaa vaihtelua kunhan pääsee aina satunnaisesti vaivaavasta kuolemanpelosta eroon :D olen aina tykännyt esteistä mutta kaipa sitä on näin vanhempana jotenkin löytänyt sen itsesuojeluvaiston, välillä hirvittää ylittää edes 50cm pystyä. Kyllähän se harjoituskin auttaa kovasti, saa kaivattua rutiiinia ja yhteistyökin alkaa pelata hevosen kanssa paremmin. Esteet olen mennyt pelkästään Rillon kanssa, joskin olen tässä ehtinyt mennä muutaman tunnin Ressu-ponilla ja kerran hienolla estetamma Millillä. Paljon on ehtinyt seurata myös treenikavereita, on kyllä tosi hienoa nähdä miten porukka on edistynyt.

Viikko sitten lauantaina olin tunnilla (tietty Rillolla) Moonan ja Ressun kanssa, harjoittelimme yksittäisiä esteitä ja lopuksi pientä rataa. Onnistuin alun kauhuilemaan ja munailemaan, kunnes okserin jälkeen päätin ottaa maakosketusta ja sain siitä pientä herätystä. Sen jälkeen alkoi sujumaan huomattavasti paremmin, laukkaan sai rytmiä ja ponnistuspaikat alkoivat löytymään. Sunnuntaina uudestaan, samantyyppisiä tehtäviä kuin lauantaina. Olin aamulla ollut koulutunnille ja sen jälkeen kuvaamassa ystävän tuntia, sitten päälle radan kantaminen ja tunti, alkoi olla vähän heikossa hapessa ja auringonpistos taas kolkutella. Tunti meni kyllä osaltani täysin penkin alle, rytmi oli kadoksissa ponnistuspaikoista nyt puhumattakaan, hevonenkin alkoi olla epävarma ja oma fiilis pohjalukemissa. No, aina ei voi onnistua, ilta menikin kärsiessä melkoisesta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Kaksi auringonpistosta viikossa, kumpikin hankittu hevostelun ohessa, luulisi sitä jo tässä iässä osaavan vähän paremmin.

Keskiviikkona oli Johannan johdolla muutaman puomin avulla laukkaharjoitusta ja käännöksiä, ja siitä sai kovasti ideaa oikeanlaiseen rytmiin ja laukan säilyttämiseen. Perjantaina oli taas estetunnin vuoro, ja oli kyllä aivan hirveä jännitys tuntia ennen ja vielä sen alussakin, varsinkin sen sunnuntain munailun jälkeen. Alussa vielä Rillo päätti että en muuten mene näitä maapuomeja, ja teki muutaman kerran stopin siihen eteen. Oma fiilis laski taas kohti pohjamutia ja olin jo varma että sunnuntai ottaa uusinnan, mutta ei sentään. Joku uusi vaihde oli löytynyt viikon varrella ja koko tunti onnistui aivan hullun hyvin. Kaikkineen tuntui ettei pikkuvirheitä lukuunottamatta muuta munannut, ja Rillokin tuntui loistavan onnistumisen iloa ja luottamustakin.  Edes kaatosade ei pilannut fiilistä tipan tippaa.

Lauantaina taas esteitä, ja pääosin sujui ihan kohtuullisen hyvin, joskaan samanlaisia kiksejä ei irronnut kuin perjantaina. Sunnuntaina oli taas vuorossa laukkaa kaarteilla ja suorilla urilla, apuna puomeja ja kavaletteja. Jäi kyllä oikein hyvä fiilis koko viikonlopusta, ehkä sitä alkaa tosissaan hiljalleen edistyä. Estetuntien aikana meistä otettiin jopa pari hienoa kuvaa (kiitos Emma!), pakko jakaa nekin tähän:

On kyllä tosi kiva että saa harjoitella paljon samalla hevosella, se sopii kyllä loistavasti minulle. Tuntuu, että Rillon kanssa alkaa olla jo mukava suhde ja on aina kiva fiilis mennä tallille kun se siellä odottelee. Edessä on paljon harjoitusta ja varmasti myös turhautumisen tunteita, mutta kaikkineen se on jo opettanut todella paljon.  Mahtava kultainen poika. Senkin takia haluan oppia tekemään vielä paremmin, jotta pystyisin olemaan sille ratsastaessa mahdollisimman selkeä ja ansaita sen luottamuksen hankalissakin tilanteissa. Pienistä virheistä viis, mikään ei voita sitä fiilistä kun hevonen alla välittää hyvää mieltä ja rentoutta.

Omista kokemuksista viisastuneena laitan tähän loppuun vielä varoittelua, muistakaa kuumalla juoda paljon ja suojata itsenne auringossa, ettei iske auringonpistos tai käräytä itseään. Muistakaa myös juottaa hevoset!

-Kirsi

Kuulumisia ja tulevaisuudesta

En jaksa sen enempää kertoa, kuin että Milli oli kiva. Se on niin hieno ja ihan kone!

Tänään oltiin tunnilla hyppäämässä Sussun ja Ressun sekä Kirsin ja Rillon kanssa. Itse menin jälleen Evelynilla, joka oli ihan hyvä. Aluksi jumiuduttiin hyvin, hyvin jännälle puomisarjalle ja ruotsalaiselle okserille. Kun Evelyn sitten sai pari kertaa ihmetellä ja mennä tehtävät vähän helpompina, alkoi taas sujua ja päästiin tekemään samoja juttuja muiden kanssa.

Tarkoitus on nyt että menen enemmän Evelynillä ja juhannuksen jälkeiset esterataharjoitukset menen myös sen kanssa. Ehkä saatoittekin arvata että suunnitellut rataharkat ja Hämeenkosken kisat jäivät meiltä kilpailematta - multa siksi, että Wanda löysi uuden kodin. Harmittaa todella paljon, mutta toisaalta täytyy olla iloinen, että W löysi kivan kodin. Ikävä on vaan edelleen valtava, mikä on sinänsä mulle vähän uutta, koska en aiemmin ole oikeastaan kaivannut minkään hevosen perään, lukuunottamatta vanhaa silmäterääni Everitaa. 

W <3

Nyt kun Helsingin pääsykokeet on ohi, alkoi mullakin loma! Suunnitelmiin kuuluu ratsastaa - paljon, treenata salilla ja juoksulenkeillä sekä näyttäytyä muuallakin Euroopassa. Sen lisäksi pitäisi reippaasti saada lähetettyä paperit Tallinnan yliopiston oikeustieteelliseen. Jännittävä tilanne siltä osin, että en todellakaan tiedä mistä itseni ensi elo/syyskuussa löydän. :) Nyt kuitenkin on pakko mennä nukkumaan, että jaksan heti huomenna aamulla reippaana kiivetä takaisin satulaan.

Vappu

Sneak peek

Molemmat napattu videolta

Mitä tapahtui tämän päivän estehyppelöissä? 
Lisää viimeistään maanantaina - luvassa paljon materiaalia. Stay tuned ;)

Vappu