Estejuttuja

Huuuuh... Viime bloggauksesta on jo liian kauan aikaa, mutta valitettavasti aika ei vaan tänä keväänä riitä kaikkeen ja jotain asioita on pakko lykätä. Kolme-neljä päivää viikosta menee Helsingissä istuen puolet päivästä kansalliskirjastossa ja loppuosa valmennuskurssilla, ja yöllä pitäisi saada tehtyä kertaukset, tekstit Suomen Pankille (euro.fi, käykää tsekkaamassa, paljon hyvää tietoa taloudesta nuorille ;)) ja nukkuakin jossain välissä. Perjantaista ja sunnuntaista on varattu jonkin aikaa heppastelulle ja loput yllättäen lukemiselle.. Kun tähän yhdistetään sitten vielä sali- ja juoksutreenit, niin on alkanut todellakin ymmärtää "vuorokaudessa ei riitä tunnit" -lauseen todellisen sisällön. 

Tulin eilen yöllä kuitenkin käymään Lahdessa, kunnes taas sunnuntaina suuntaan velvoiteoikeuden välikokeeseen. Mutta koska tää on kisatiimin blogi ja harvaa tuskin kiinnostaa kuulla vuodatusta pääsykoestressistä, mennään siihen mistä alun perin pitikin tulla kirjoittamaan: estetunteihin!

Täytyy palata ajassa niin paljon taaksepäin että en edes tiedä missä viikossa mennään. Ehkä siis pari viikkoa sitten meillä oli estekatsastukset, luvassa perustehtäviä pienillä kavaleteilla ja puomeilla ja ratsuna mulla Viltsu. Alku meni ihan hyvin, mutta jossain puolen välin jälkeen olin ratsastanut V:n kylläkin tarkoituksetta "pikkusen" paineeseen, eikä siitä voi seurata mitään hyvää. Viimeistään esteen jälkeen kaikki energia meinasi ja räjähtikin sitten vähän käsiin ja Vappua vietiin. :) Mä itse uskon että toi paineen kerääminen ja prässäily - jota en todellakaan siis tehnyt tarkoituksenmukaisesti - on perua ja tiukasti alitajunnassa niiltä ajoilta, kun alla oli sotanorsutyyppiset eläimet. Kuten varmaan yksi mun elämän tähänastisista hevosista tärkein, Everita, joka kylläkin muutti jo tuolta mun entiseltä ratsastuskoululta viettämään rauhallisempia päiviä yksityiseksi.

Everitan kanssa Takkulan aluekisoissa.

Mutta joo, hyviä pätkiä, tosin liikaa myös niitä huonoja.

Seuraavalla viikolla jatkettiin sitten estehyppelöiden merkeissä. Perjantaina löysin itseni Wandan selästä, kun oltiin Essi M:n ja Rillon kanssa Essin estetunnilla. Verkkailu oli vähän tehotonta, olin jättänyt työskentelymoodin.. jonnekin. Kuitenkin kun alettiin tekemään ravissa kolmea puomia ympyrällä, aloin taas vähän niinku ratsastaa ja W tuntui kivalta, vaikkakin ajoittain aavistuksen löysältä, mutta napakalla huomautuksella sekin keräili sitten itsensä. :) 

Jatkettiin kontrolliharjoituksen merkeissä, kun tehtiin lankkusuhteutettua ensin ravissa, ja ensimmäisen hypyn jälkeen tarkoituksena pysäyttää hevonen. Ekalla kerralla jäin taas vähän toivomaan parasta ja pysähdys jäi vähän myöhäiseksi, mutta nopeasti sain taas tatsin ratsastukseen ja parani huomattavasti. Tehtiin linjaa myös laukassa, väliin taidettiin tehdä neljä laukkaa. Välillä oli ensimmäisen hypyn ponnistus vähän hävyksissä, mutta aloin sitäkin sitten pikkuhiljaa nähdä. Estesilmä vaan vähän vielä unessa neljän kuukauden tauon jälkeen, mutta nyt vaan paljon hyppyjä alle niin kyllä se sieltä taas tulee.

Lopuksi yhdistettiin linja ja pitkä lähestyminen pitkän sivun kavaletille. Kun muistin pistää kaarteessa takapuolen satulaan ja ratsastaa onnistui myös mulle ah niin myrkyksi muodostunut pitkä lähestyminen. 

Lauantain viettelin taas pääkaupungissa, mutta sunnuntaina suuntasin jälleen tallille, luvassa estetunti Wandalla.

Tehtiin suoraa ja kaarevaa suhteutettua, kääntämistä ja vähän erilaisia lähestymisiä. Kun alettiin hyppäämään Wanda heräsi horroksesta, ja siitä kyllä löytyi se pikkuinen täykkäri, koska mä sain taas vähän kyytiä. :D  Eikä, W piti vähän hauskaa ja onhan se kiva kun hevosillakin on kivaa, välillä saa olla vähän villi. Jossain vaiheessa kuitenkin palattiin järjestykseen ja mä kokosin itseni, jolloin tehtävät lähti sujumaan. Tehtiin mm. pientä ristikkoa vähän lyhyemmällä kaarteella, ja W tuntui tosi kivalta. Se keveni ja imi hyvin esteelle, ainoa ongelma oli että muutaman kerran tultiin väärällä laukalla alas. 

Tehtiin lopuksi pientä rataa, mutta en kyllä muista miten se meni. Vikalla kerralla sain pari todella, todella hyväntuntuista pätkää, kun istuin satulaan ja rauhoitin itseni, enkä lähtenyt asioiden edelle. Tähän oli suorastaan loistava lopettaa. :)

Tultiin myös siihen tulokseen, että mun on parempi nyt harjoitella Wandan kanssa itseni kuntoon, koska se antaa niin paljon enemmän anteeksi kuin Viltsu, ja kestää tota mun tiedostamatonta prässäystä. Lisäksi mulle itselleni on paljon helpompi lähteä korjaamaan pinttyneitä virheitä Wandalla, kun ei tarvitse miettiä joka hetki, että mihinköhän seuraavaksi mennään. Ja sitäpaitsi W on muutenkin ihan huippukiva pikkutamma! 

Tällä viikolla en siis ratsastamaan pääse, mutta ensiviikolle vähän mietin josko menisin hyppäilemään yksityistunnille, sen lisäksi sitten yksi normitunti. Ja vaikka nyt haluisinkin vaan hypätä, niin pakko varmaan vähän tota kouluratsastustakin harrastaa jossain välissä. Mutta kuten mä kävin sunnuntain jälkeen facebookiinkin päivittämässä: 

"tää on niin pakollinen heppapäivitys koska meil oli tänää aika superkivaa kavalettitreeniä. mä oon neljässä kuukaudessa ihan onnellisesti unohtanu et esteratsastus on esim maailman siisteintä:D vitsi mul on ollu ikävä puomeja ja tolppia!""

      Vappu