Kesän kynnyksellä

Vihdoin ja viimein saa taas itsekin jotain aikaseksi, jopa kirjoitettua. Takana on niin harjoituskisa kotikentällä, tehoviikonloppu ja toinen raviluokka Rillon kanssa Artjärvellä, ja tietysti mukava määrä harjoitustunteja.

Tuossa jo jonkin aikaa kärsin pienestä motivaatiopulasta, mikään ei oikein tuntunut onnistuvan ja tasapaino tuntui olevan vaikea saavuttaa. Selästä johtuen toinen jalka on reistaillut urakalla, puutuen ja kipuillen, enkä oikeastaan tajunnut itsekään miten paljon se vaikuttaa ratsastaessa. Tai paremminkin, ei vaikuta.. Nyt on jo hieman paremmalla mallilla, ja kummasti tuntuu tunnitkin sujuvan paremmin ja fiilis on huomattavasti korkeammalla. Ehkä se tästä, kun tajuaa pitää itsensä paremmassa kunnossa ja olla ruoskimatta itseä liikaa, jos aina ei onnistukaan.

Tehoviikonloppu meni osittain tuskaillessa kun ei onnistu, maanantai-aamun kisa meni sinänsä ihan ok, suoritus oli ilmeisesti ihan siisti mutta mitään sen hienompaa en saanut aikaiseksi. Prosentteja taisi olla 58% ja risat, eli petrattavaa on todella paljon. Rillo käyttäytyi kyllä todella mallikkaasti, siihen voi aina luottaa ja se auttaa kyllä kovasti poistamaan jännitystä. Vielä kun muistaisi itse radalla esim. hengittää, jännitystä ei kyllä pahemmin ole mutta ehkä osaltaan keskittyminen on liiankin kovaa, tai keskityn vääriin asioihin. Kisoissakin jalka vaivasi jonkin verran, kirrasi ylös ja jalustin karkasi kokoajan jalasta. Tyhmänä jäin vielä etsimään sitä ja osa keskittymisestä herpaantui siihen, olisi pitänyt antaa olla.. No, joka kerta oppii jotain uutta, ensi kerralla tietää paremmin. Harjoitusta vaan ja oma fiilis paremmaksi ja kroppa kuntoon, niin eiköhän niitä parempia tuloksia ala tulla.

Kuva kotikentältä harjoituskisoista

Kisojen jälkeen tuli puolipakollinen parin viikon tauko, ensin lepuuttelin jalkaa ja sen jälkeen iski ärhäkkä flunssa. Oli kyllä mukava fiilis päästä takaisin hevosen selkään, toivon mukaan kesän pystyy harrastamaan täysillä eikä tuollaisia taukoja enää tule, karmea väli :D Ensimmäiset tunnit flunssan jälkeen meni tosin osittain puolikuntoisena, tiistaina ja keskiviikkona oli peräkkäiset yksityistunnit ja keskiviikkona tuntui että pudottaudun vaan alas ja jään hiekalle makaamaan, niin lopussa kunto oli. Tiistaina kyllä sain tähän asti parhaimmat pätkät Rillon kanssa, tehtiin askeleen lyhentämistä ja pidentämistä, ja yhtäkkiä jotain vaan naksahti ja sitten Rillon kanssa vain leijuttiin eikä olisi malttanut millään lopettaa. 

Keskiviikon laukkaharjoituksetkin sujuivat kohtuullisesti, osa hyvin ja osa vähän sinnepäin... Tunnilla myös perjantaina ja lauantaina, lauantaina kokeilin ensimmäistä kertaa Wandaa. Alkuun tuntui tosi oudolta kun hevonen oli niin siro, ihan kuin se olisi loppunut kesken. Omasta mielestäni meni suhteellisen hyvin ensimmäiseksi kerraksi, olin ainakin itse ihan yllättynyt. Ilmeisesti olen myös päässyt hiljalleen eroon reisillä satulaan kiinni tarraamisessa, sillä kuuleman mukaan W ei ole niin innostunut liikkumaan jos joku liisteröityy kiinni reisillä, miksiköhän? :P 

Kuitenkin tunnista jäi todella kiva fiilis, ja tuli todettua että Rillo on kyllä opettanut todella paljon eteenpäin. Se on välillä mulle tosi vaikean tuntunen ratsastaa, tekee kyllä kun pyydät oikein, mutta se ei aina tunnu olevankaan niin helppoa... Käden pitää olla todella vakaa kokoajan, itse pitää pystyä olemaan tarkasti tasapainossa ja olla jäämättä puristamaan jaloilla. Kevät tässä on harjoiteltu, mutta nyt alkaa tuntua että oikeasti alkaa olla jo valoa tunnelin päässä. Kyllä istuntavirheet osaavatkin istua aikuisella sitkeästi, mutta ei siinä auta kun harjoitus harjoituksen perään. Sen kun aina muistaisi ja saisi hyvien hetkien fiilikset laitettua pulloon, niin voisi niistä vetää kiksejä tarpeen vaatiessa :D 

Kirsi