Viimeiset pari viikkoa tunnit ovat olleet paljolti estetunteja tai estekoulua, on ollut ihan hauskaa vaihtelua kunhan pääsee aina satunnaisesti vaivaavasta kuolemanpelosta eroon :D olen aina tykännyt esteistä mutta kaipa sitä on näin vanhempana jotenkin löytänyt sen itsesuojeluvaiston, välillä hirvittää ylittää edes 50cm pystyä. Kyllähän se harjoituskin auttaa kovasti, saa kaivattua rutiiinia ja yhteistyökin alkaa pelata hevosen kanssa paremmin. Esteet olen mennyt pelkästään Rillon kanssa, joskin olen tässä ehtinyt mennä muutaman tunnin Ressu-ponilla ja kerran hienolla estetamma Millillä. Paljon on ehtinyt seurata myös treenikavereita, on kyllä tosi hienoa nähdä miten porukka on edistynyt.
Viikko sitten lauantaina olin tunnilla (tietty Rillolla) Moonan ja Ressun kanssa, harjoittelimme yksittäisiä esteitä ja lopuksi pientä rataa. Onnistuin alun kauhuilemaan ja munailemaan, kunnes okserin jälkeen päätin ottaa maakosketusta ja sain siitä pientä herätystä. Sen jälkeen alkoi sujumaan huomattavasti paremmin, laukkaan sai rytmiä ja ponnistuspaikat alkoivat löytymään. Sunnuntaina uudestaan, samantyyppisiä tehtäviä kuin lauantaina. Olin aamulla ollut koulutunnille ja sen jälkeen kuvaamassa ystävän tuntia, sitten päälle radan kantaminen ja tunti, alkoi olla vähän heikossa hapessa ja auringonpistos taas kolkutella. Tunti meni kyllä osaltani täysin penkin alle, rytmi oli kadoksissa ponnistuspaikoista nyt puhumattakaan, hevonenkin alkoi olla epävarma ja oma fiilis pohjalukemissa. No, aina ei voi onnistua, ilta menikin kärsiessä melkoisesta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Kaksi auringonpistosta viikossa, kumpikin hankittu hevostelun ohessa, luulisi sitä jo tässä iässä osaavan vähän paremmin.
Keskiviikkona oli Johannan johdolla muutaman puomin avulla laukkaharjoitusta ja käännöksiä, ja siitä sai kovasti ideaa oikeanlaiseen rytmiin ja laukan säilyttämiseen. Perjantaina oli taas estetunnin vuoro, ja oli kyllä aivan hirveä jännitys tuntia ennen ja vielä sen alussakin, varsinkin sen sunnuntain munailun jälkeen. Alussa vielä Rillo päätti että en muuten mene näitä maapuomeja, ja teki muutaman kerran stopin siihen eteen. Oma fiilis laski taas kohti pohjamutia ja olin jo varma että sunnuntai ottaa uusinnan, mutta ei sentään. Joku uusi vaihde oli löytynyt viikon varrella ja koko tunti onnistui aivan hullun hyvin. Kaikkineen tuntui ettei pikkuvirheitä lukuunottamatta muuta munannut, ja Rillokin tuntui loistavan onnistumisen iloa ja luottamustakin. Edes kaatosade ei pilannut fiilistä tipan tippaa.
Lauantaina taas esteitä, ja pääosin sujui ihan kohtuullisen hyvin, joskaan samanlaisia kiksejä ei irronnut kuin perjantaina. Sunnuntaina oli taas vuorossa laukkaa kaarteilla ja suorilla urilla, apuna puomeja ja kavaletteja. Jäi kyllä oikein hyvä fiilis koko viikonlopusta, ehkä sitä alkaa tosissaan hiljalleen edistyä. Estetuntien aikana meistä otettiin jopa pari hienoa kuvaa (kiitos Emma!), pakko jakaa nekin tähän:
On kyllä tosi kiva että saa harjoitella paljon samalla hevosella, se sopii kyllä loistavasti minulle. Tuntuu, että Rillon kanssa alkaa olla jo mukava suhde ja on aina kiva fiilis mennä tallille kun se siellä odottelee. Edessä on paljon harjoitusta ja varmasti myös turhautumisen tunteita, mutta kaikkineen se on jo opettanut todella paljon. Mahtava kultainen poika. Senkin takia haluan oppia tekemään vielä paremmin, jotta pystyisin olemaan sille ratsastaessa mahdollisimman selkeä ja ansaita sen luottamuksen hankalissakin tilanteissa. Pienistä virheistä viis, mikään ei voita sitä fiilistä kun hevonen alla välittää hyvää mieltä ja rentoutta.
Omista kokemuksista viisastuneena laitan tähän loppuun vielä varoittelua, muistakaa kuumalla juoda paljon ja suojata itsenne auringossa, ettei iske auringonpistos tai käräytä itseään. Muistakaa myös juottaa hevoset!
-Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti